Lake Oeschenen

Lauantaina alkoi ESN:n (Erasmus Student Network) järjestämä hiking-retki Lake Oeschenenin ympäri. Retkelle lähti mukaan 20 henkeä, joista tunsin neljä ennestään: suomalaiset Liisa ja Kaisa, Adelinn ja matkanjohtaja Remo.

Aamu oli aika raskas, sillä olin nukkunut vajaat 3 tuntia Emman juhlien takia. Tapasimme klo 7:00 pää rautatieasemalla ja kahden tunnin junamatka alkoi klo 7:30. Meillä kävi tuuri, sillä sade loppui juuri ennen junasta nousuamme.

Sää ei kuitenkaan ollut kaikista parhain. Pilvet peittivät taivaan ja ilma oli erittäin kostea. Lähdimme kuitenkin haikkaamaan. Ryhmä oli niin suuri, että kävelimme kaikki omaa tahtiamme ja omissa pienissä ryhmissä. Kävelin Adelinnin kanssa keskivauhtia ja ihmettelimme kärkiporukkaa, jotka karkasivat niin kauas meistä, että oma kunto vähän hävetti. Matka alkoi äärettömän jyrkällä ja pitkällä ylämäellä ja pakko myöntää, että välillä kyllä meinasi usko loppua ja pari kirosanaakin taisi päästä suusta. Onneksi kävelimme kuitenkin suurimman osan jyrkästä ylämäestä pilvessä, joten näimme ehkä 5m eteenpäin. Näin olikin helppo huijata itseään jatkamaan, kun ei nähnyt kuinka pitkälle ylämäki vielä jatkui samanlaisena.

tällainen oli näkyvyys aina välillä

Myöhemmin pilvipeitto alkoi onneksemme kuitenkin rakoilla ja saimme silloin tällöin nähdä aurinkoakin. Oli kummallista miten nopeasti sää muuttui kirkkaasta pilviseksi. Hetken sai katsoa kaunista maisemaa, mutta kun kaivoi kameransa esiin, ottaakseen kuvan, oli maisema jo pilven peitossa. 

Lauantain lounaspaikka

Kävelimme yhteensä noin viitisen tuntia ja saavuimme mökkiin jossa vietimme yön. ESN tarjosi meille juotavat, jonka jälkeen useat menivät uimaan järveen. Itse en mennyt, sillä en tuntenut oloani täysin terveeksi, enkä halunnut vilustuttaa itseäni. Uinnin/uinnin katsomisen jälkeen menimme syömään. Ruoaksi tarjottiin jotain äärettömän kummallista: Alpen makaronea. Se on Sveitsiläinen ruoka, jossa on pastaa, perunaa ja sulatettua juustoa sekoitettu keskenään ja sen kanssa syödään vielä omenasosetta. Vatsani ei oikein pitänyt hiilarirasvapommista, enkä siksi saanut paljon syötyä.

Yön nukuimme mökin kellarissa, kaikki samassa huoneessa. Pakko sanoa, että huone oli aika karu ja vähän ällötti, kun siellä ei ollut mitään petivaatteita, mutta onneksi vietimme siellä vain yhden yön. Petivaatteet osoittautuivat loppujenlopuksi pienimmäksi ongelmaksi, sillä huoneessa oli järkyttävän kylmä. Tärisin kolmen peiton alla ja unta oli hankala saada. Sanomattakin oli selvää, että seuraavana aamuna ei ollut kaikkein raikkain olo. 

huoneemme

aamun näköala mökiltä

Aamupalan jälkeen alkoi vuorelta laskeutuminen. Saimme valita kahden reitin välistä. Toinen oli kapeaa polkua pitkin, jonka vierestä oli suora n.200 metrin pudotus järveen tai toinen oli helppo, nopea ja turistien suosima polku. Pienen korkeanpaikan pelon omaavana vellihousuna valitsin helpon reitin. Toisaalta vähän kaduttaa, toisaalta ei. Me vellihousut saimme nimittäin nauttia auringosta ja meille jäi vielä aikaa vuokrata soutuveneet puoleksi tunniksi sillä aikaa, kun muut vielä kävelivät varjossa ja pelkäsivät henkensä puolesta. 

oli vaikea uskoa, kuinka sininen järvi oli

tässä näkyy osa pelottavasta reitistä

Tapaamispaikkamme oli siis järvenranta, jossa söimme lounaan ja lähdimme yhdessä jatkamaan matkaa. Pian olimmekin jo alhaalla ja junassa. Saavuimme Zürichiin ihanan aikaisin (klo 4) ja voi että suihku ja oma sänky tuntuivat hyvältä! 

Viikonloppu oli kyllä aikamoinen kokemus, oli kauniita maisemia, hauskoja ihmisiä ja vaikka mitä. Harmikseni tulin kuin tulinkin kipeäksi, mutta enköhän minä pian parane.


 Kuvat: minä ja muut reissaajat