ESN Ticino Weekend - Sunday

Huhhuh mikä viikko on takana! En ole ehtinyt käydä kotona kuin kääntymässä ja huoneeni on kyllä sen näköinenkin. Kiireessä olen vain heittänyt tavarat lattialle. Ei tässä mikään iso siivoaminen ole, mutta ei vain jaksaisi aloittaa. Oma kroppakin alkoi protestoida vähää lepoa ja eilen en sitten päässytkään ylös sängystä vaan nukuin koko päivän. Tänäänkin ovat energiat ihan lopussa ja pienet flunssan oireet näyttävät taas palaavan. Olen kuitenkin päättänyt, että paranen tästä viimeistään torstaihin mennessä. Mutta ennen kun kerron tarkemmin viime viikon ihanista kiireistä, palaan takaisin edellisviikonloppuun ja Ticino reissun sunnuntaihin.

Sunnuntaina vuorossa oli retki Italiaan. Meidän oli tarkoitus mennä laivalla pieneen kaupunkiin, syödä italialaista pizzaa ja vierailla paikallisella marketilla. Heräsimme siis aikaisin (noin seitsemältä) ja itse ainakin odotin innolla reissua, ehkä se korvaisi lauantain ”haikkauksen” aiheuttaman pettymyksen. 

Pakkauksen ja siivouksen jälkeen lähdimme satamaan odottelemaan laivaa. Jätimme kuitenkin suurimman osan tavaroista taloon, sillä kahden matkanjohtajan oli tarkoitus palata takaisin talolle, luovuttaa avaimet ja tulla tavaroiden kanssa Italiaan busseilla. Satamassa istuskelimme kuitenkin kummallisen kauan. Toisaalta odottelu ei yllättänyt, sillä se tuntui olevan matkan teema: ”hurry up and wait”. Matkanjohtajat tulivat pian ilmoittamaan meille, että Italian puolella kylään vievä tie on suljettu, joten bussit eivät pääse kylään. He kertoivat, että yrittävät keksiä toisia vaihtoehtoja. Noin tunnin odottelun jälkeen matkanjohtajien vaihtoehdot kuuluivat: joko mennään laivalla kylään ja tullaan laivalla takaisin, jolloin joudutaan maksamaan 16 chf ylimääräistä tai tehdään jotain muuta. Lisäkommenttina vielä, että Italiassa olisi tällöin vain 2h aikaa. 

Rajallisen ajan takia päätimme mennä toiseen kaupunkiin Italiassa busseilla. Emme silloin näkisi markettia, mutta olisi sentään hieman enemmän aikaa kierrellä kaupunkia tai kylää. Matkanjohtajat päättivät, että menemme nopeasti talolle hakemaan tavaramme ja suunnittelemaan mihin kaupunkiin menisimme. Sovimme, että lähtisimme 20 minuutin päästä. Kaksi tuntia myöhemmin matkanjohtajat olivat päättäneet kaupungin (nimeä en muista) ja lähdimme matkaan. Saimme kuitenkin tietää, että meidän bussin kuski omisti vain armeijan ajokortin, joten hän ei saa ajaa italian puolella. Ajoimme siis Italian rajalle, pysähdyimme ja odotimme puolisen tuntia sillä aikaa, kun toinen kuskeista vei toisen bussillisen Italiaan ja palasi sitten hakemaan meitä.  

Päästyämme vihdoin Italiaan, meille kerrottiin, että meillä on puoli tuntia aikaa ennen ruokailua, mutta lohdutettiin, että ruokailun jälkeen olisi lisää aikaa. Lähdimme siis kävelemään sattumanvaraiseen suuntaan yrittäen löytää järven ranta. Olimme kävelleet 15 minuuttia jonkun asuinalueen kadulla näkemättä mitään, kun piti jo kääntyä takaisin. No sentään saataisiin aitoa Italialaista pizzaa… tai ainakin 1,5 palasta siitä. Jaoimme siis pieniä pizzoja, joissa ei oltu edes käytetty tuoreita raaka-aineita, jonka jälkeen saimme surkeammat pasta annokset kuin koulun ruokalassa. Ruokailun jälkeen meille vielä ilmoitettiin, että se bussillinen ihmisiä, jotka tulivat Italiaan myöhemmin, saisivat myös lähteä myöhemmin.  Emme kuitenkaan saaneet lähteä ravintolasta minnekään, sillä aikaa ei ollut tarpeeksi. Se siitä Italian näkemisestä. Tilasimme sitten aikamme kuluksi gelatot. Kaikki, jotka istuivat kanssani samassa pöydässä, tilasivat suklaata, mutta eiköhän sekin sitten loppunut kesken ja jouduimme jakamaan annokset.

Pian bussi tulikin hakemaan meitä ja matkanjohtajat huomasivat laskeneensa väärin, meitä oli kaksi ihmistä liikaa bussissa. No ei siinä sitten muuta, kun pysähtyminen ennen rajaa, kaksi ihmistä ulos, ajo rajan toiselle puolelle, kaikki ulos bussista ja bussi kääntyi hakemaan näitä kahta ihmistä. Koko tämä päivä oli siis pelkkää ajan tuhlausta. Ainoa syy miksi emme menneet laivalla siihen toiseen kaupunkiin oli, että saisimme Italiassa aikaa enemmän kuin kaksi tuntia, mutta nyt saimmekin vain puolitoista tuntia kaupungissa missä emme nähneet mitään. Jos olisimme tehneet sen toisen reissun, olisi Italian lisäksi jäänyt aikaa ihailla Asconaa. Sanomattakin on selvää, että ärsytti.

Onneksi päivä sai pelastuksen. Menimme nimittäin vielä tutustumaan viinitilaan. Tila oli hieno ja oli kiinnostavaa kuulla kyseisen tilan liiketoiminnasta ja siitä, miten kaikki toimii siellä. Tilan kierroksen jälkeen pääsimme maistelemaan siellä tehtyjä viinejä ja oli kyllä hyviä! Tilan omistajakin oli pirteä ja sympaattinen, joten kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Locarnoon gelatoille ja saavuimme lopulta Zürichiin keskiyön aikoihin.

Kiitos hauskojen kanssamatkustajien ja viinitilakierroksen, matka oli huonotkin puolet mukaan lukien (juuri ja juuri) hintansa arvoinen. Pahoittelen, että kuvia ei ole tässä postauksessa paljon ja tekstiä sitäkin enemmän, mutta sunnuntaina ei ollut kauheaa inspiraatiota kuvaamiseen. Kaikki postauksen kuvat ovatkin viinitilalta