ESN Ticino Weekend - Saturday

Lauantaina herätys oli vasta puoli kymmenen aikaan. Tuhdin aamupalan jälkeen puimme innoissamme haikkausvaatteet päälle, sillä ilma oli täydellinen haikkaukselle (shortsikeli, mutta ei liian kuuma) ja tiesin, että tämä oli viimeisiä mahdollisuuksia päästä haikkaamaan tänä vuonna.

Lähteminen kesti odotettua kauemmin ja jouduimme odottelemaan matkanjärjestäjiä, jotta matka haikkauspaikalle voisi alkaa. Vihdoin pääsimme busseilla liikkeelle ja teimme pienen välipysähdyksen 220 metriä korkean Verzasca padon luona, josta James Bond hyppäsi alas Golden Eye elokuvassa ja joka on nyt yksi kuuluisimmista bungeehyppypaikoista. 

näkymä padolta alas

Pato oli aika näyttävän näköinen ja oli hienoa katsoa kun rohkeat hyppäsivät siitä alas. Itseäni kun heikotti pelkästään reunalla seisominen. Yksi miesporukka oli tullut hyppäämään oikein puvut päällä noudattaen James Bond teemaa loppuun asti.

Bond hyppääjät

Vaikka pato oli kiva nähdä, vietimme siellä mielestäni aivan liian kauan aikaa. Se on kuitenkin vain pato eikä sen näkemisessä kauaa kestä. Jouduimme siis jälleen odottamaan kunnes matkanjohtajat sanoivat, että voimme lähteä. Kun vihdoin pääsimme haikkauspolun alkuun, jaoimme eväät kaikkien reppuihin ja lähdimme kävelemään.

Ehdimme kävellä noin puoli kilometriä kun matkanjohtajat huomasivat, että olemme väärällä puolella jokea ja jouduimme ylittämään joen kahlaamalla. Se olikin vähän vaikeampaa kuin oletin, kylmyyden ja kovan virtauksen vuoksi. Kokemus oli kuitenkin hauska ja siitä tuli kunnon selviytyjä olo. Joen toisella puolella jatkoimme matkaa ja pian tajusimme, että tämä meille haikkauksena markkinoitu matka onkin suhteellisen rento kävelyretki. Kyllä se vähän harmitti, sillä olin lähtenyt matkalle nimenomaan haikkaamaan.

Kävelimme myös äärettömän hitaasti, joka johti siihen, ettei meillä ollut aikaa syödä eväitä jotka oli jaettu ennen kävelylle lähtöä. Pidimme kuitenkin lyhyehkön tauon jolloin jotkut kävivät jälleen uimassa. Tauon jälkeen jouduimmekin jo kiirehtimään, mikä oli harmi, sillä tämä puoli kävelystä tapahtui kauniimmalla alueella. 

Kävelyn loppuvaiheilla yksi matkanjohtajamme erkani ryhmästä, sillä hänen piti mennä liftaamaan, jotta pääsisi takaisin bussiemme luo. Kävelyretki oli siis kaikkea muuta kuin hyvin järjestetty, mutta onneksi luonto oli sentään kaunista ja seura hyvää.

kävelyn jälkeen muita odotellessa leikittiin vähän Kristianin kanssa (hullunkiilto silmissä ihan selvästi)

Kävelyn jälkeen menimme busseilla paikalliseen ravintolaan syömään paikallista ruokaa ja juomaan paikallista viiniä. Viini oli hyvää, mutta oma ruokavalintani, polentaa ja sianlihaa, ei ollut kovin onnistunut. 

Ravintolasta lähdimme suoraan talollemme, jossa vaihdoimme vaatteet ja lähdimme siitä tutustumaan Asconan keskustaan. Jotkut pelasivat seurapelejä järvenrannalla, toiset menivät yökerhoon. Tea, Axel, Kaisa, Melanie, Marie ja minä puolestaan menimme leikkipuistoon ja leikimme kuin pienet lapset. Se oli todella hauskaa! Opetin myös Axelia keinumaan, sillä hän ei oikein onnistunut siinä. Leikeistä väsyneinä menimme takaisin taloon ja siitä jo pian nukkumaan, sillä sunnuntaina oli aikainen herätys.

kävelyn lopun juhlistus (matkanjohtaja Florian)

Kuvat: minä ja muut retkellä olleet