#silmäpussit

Vieraiden tulossa on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta saan nähdä taas pitkästä aikaa ihania ystäviäni ja perhettäni, teen jatkuvasti jotain, enkä vaan jää koulupäivän jälkeen kotiin makoilemaan sängylle ja saan hyvällä omallatunnolla käyttäytyä täällä kuin turisti. Toisaalta kouluhommille ei jää aikaa, joten ne kasautuvat, joko minun pitää keksiä uusia paikkoja, mitä näyttää jatkuvasti (mikä on yllättävän hankalaa) tai tehdä jokaisen kaverin kanssa täsmälleen samat asiat, joka vie taas aikaa pois minulta, kun voisin itse esim. lähteä vähän kauemmas kokemaan jotain uutta ja ehkä isoin miinus on väsymys. Kun on vieraita ja he ovat lomalla ja täällä vain rajallisen ajan, on aika käytettävä täysin hyödyksi. Tämä meinaa myöhäisiä iltoja ja aikaisia aamuja ja päivän aikana ei voi levätä lainkaan. Varsinkin Polyballin jälkeisenä sunnuntaina minulla olisi tehnyt mieli jäädä vain sänkyyn nukkumaan koko päiväksi. Takana alkoi olla liian monta unetonta yötä. Vieraitakin oli ollut niin tiuhaan tahtiin, että en ollut vielä kunnolla toipunut aiemmasta, ennen kuin seuraava jo tuli.Voisinkin melkein muuttaa blogini nimeksi: elämäni matkaoppaana;)

En kuitenkaan voinut jäädä vain makoilemaan, sillä sunnuntai oli Janinan viimeinen päivä Sveitsissä ja Zürichin keskustassa oli vielä paljon nähtävää. Ei siis auttanut kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja nousta ylös. Päivä oli kuitenkin hauska ja kiertelimme paljon keskustan sillä alueella, missä en itse usein liiku, joten tämä oli kiinnostavaa minullekin. Meillä kävi myös tuuri, sillä oli ensimmäinen adventti, joten kaikki kaupat ja joulumarkkinat olivat poikkeuksellisesti auki. 

Kiertelimme, kuvasimme, söimme kanasalaatin ja flammkuchenin Henricissä, naureskelimme jatkuvalle väsymykselle ja kuville sillä vierailun teemana näytti olevan #silmäpussit. Sitten olikin Janinan aika lähteä kotiin. Iski kamalan tyhjä olo, kun Janina lähti. Vaikka väsymys painoi päälle, niin olisin halunnut vierailun jatkuvan vielä pidempään. Janinan vierailu onnistui minusta parhaiten tähänastisista, sillä hän pääsi eniten näkemään sitä, millaista minun elämäni on täällä ihan oikeasti. 

Vaikka koulujutut jäävät vähän rästiin, silmäpussit kasvavat ja omaa aikaa ei oikein ole, ovat kaikki vierailut sen arvoisia. Saan kyllä olla kiitollinen kaikista ystävistäni ja ihanasta perheestäni.

 kuvat: Janina ja minä