Lomaa odotellessa

Olen kirjoitusten aikataulussa hieman myöhässä, sillä en ole vieläkään ehtinyt edes aloittamaan tämän kuukauden ensimmäisestä viikonlopusta kertovaa postausta. Mutta minkäs sille mahtaa, että on ollut niin paljon kirjoitettavaa mm. kavereiden vierailuista. Enkä toisaalta halua tehdä yhdestä postauksesta kamalan pitkää, sillä eihän sitä kukaan jaksaisi lukea. Viikonloppuisin en edes yritä ehtiä postailla mitään, saatte tekin sitten vähän taukoa minun juttujen lukemisesta, joten ei olekaan ihme, että tämä blogi ei ole ihan reaaliajassa. Vieläkään en kerro viikonlopustani Davosissa (5.-7.12), vaan avaudun vähän ajankohtaisemmasta aiheesta.

Tentit ovat alkaneet, kaksi takana ja yksi edessä. Näin ennen joulua siis, virallinen tenttikausi alkaa vasta tammikuussa. Tulin juuri kotiin lukukauden viimeiseltä luennolta, pitäisi olla helpottunut olo. Enää yksi tentti ennen joululomaa. Helpotus on kuitenkin kaukana. Ensimmäinen tenttini meni ihan hyvin, se oli saksan kielioppi ja sen jälkeen olinkin hyvällä mielellä tulevia tenttejä varten. Sitten tuli toinen tentti, jonka aihe oli suhteellisen helppo ”A primer in Entrepreneurship” ja tenttikirjakin oli todella helppoa luettavaa, paljon listoja, joita oli hankala muistaa ulkoa, mutta äärettömän yksinkertaista tekstiä ja suurin osa asioista oli itsestäänselvyyksiä. Kyseessä on kuitenkin alkeiskurssi ja itse opiskelen jo neljättä vuotta kauppakorkeakoulussa. 

Motivaatiota tenttiin lukuun ei kauheasti ollut, sillä kurssi oli minulle vain ns. ”täytekurssi” ja poikaystäväni saapui Sveitsiin viisi päivää ennen tenttiä. Sain kuin sainkin kuitenkin luettua niin hyvin, että menin tenttiin ”kyllä tästä heittämällä läpi päästään”-mentaliteetilla. Istuin tenttisaliin, katsoin 15 sivuisen tentin ensimmäistä sivua ja hymyni hyytyi erittäin nopeasti. Tentti muistutti minua pitkälti kauppiksen pääsykokeista, paljon kysymyksiä asioista, jotka eivät mittaa osaamista, vaan sitä, kuka osaa alueen ulkoa. Yrittäjyyden tentissä oli laskentatoimen termien selittelyä ja muutenkin kysymykset eivät olleet oleellisia, vaan jotain nippelitietoja, jotka oli mainittu kerran koko kirjassa tai luennoilla. Aikaa vastata kysymyksiin, meillä oli tasan tunti ja ensimmäistä kertaa vuosiin tein tenttiä ihan loppuun asti. 

Tentin jälkeen käytävillä kuhisi vihaisia ja surullisia opiskelijoita. Kaikki kenelle puhuin pelkäävät reputtavansa. Se siitä rennosta joululomasta, mistä olen kovin haaveillut. Tammikuussa on edessä haastavimmat tentit. Noista kahdessa minulla on sama professori, joka totesi kandikurssilla, että huhut, jonka mukaan 60 % reputti tentin viimevuonna, on naurettavia. Oikea luku on 48 %. Tai jotain siihen suuntaan, en ollut edes kuullut koko huhuista ennen tätä. Tulin juuri kyseisen professorin maisterivaiheen kurssiluennolta, jossa hän kertoi tulevasta tentistä. Tentti koostuu 3-4 lyhyestä kysymyksestä (n.10 rivin vastaus/tehtävä), 3-4 esseekysymyksestä (vastaus n. 1 sivu/tehtävä) ja 1-2 case tehtävästä (vastaus 2 sivua/tehtävä). Aikaa tehdä tämä "pikkuinen" tentti on kaksi tuntia. Tenttialueeseen kuuluu kaksi kirjaa ja luentoslidet, kiitos tästä.Viime viikolla ihmettelin, kun ruotsalaiset pojat valittivat minulle, koulun olevan niin raskasta, että haluavat vain mennä kotiin äidin hoivaan… nyt alan ymmärtää.

En tajua, miksi meillä pitää olla tenttejä joulun jälkeen ja näin pilataan joululoma. Muutenkin osat Sveitsin koulusysteemistä kummastuttaa. Esimerkiksi arvostelu. Tentit arvostellaan numeroilla 1-6. Kuulostaa järkevältä, kunnes kuulet, että 1-3,5 ovat kaikki hylättyjä. Ei siis ole tarpeeksi, että saat kuulla, että et läpäissyt tenttiä, vaan sinun epäonnistumisesikin arvioidaan. Hullua.

Sanomatta onkin selvää, että olen valmis tulemaan Suomeen joululomalle, jos sitä siksi nyt voi edes kutsua. Saanpa edes pienen tauon tenteistä. Kolme tenttiä ei ole mitään verrattuna siihen määrään, mitä Suomessa teen yhden tenttiviikon aikana, mutta tuo viimeinen tentti kyllä masensi. Eikä tähän oloon auta sateinen, tuulinen ja harmaa ilma, mikä täällä tällä hetkellä vallitsee. 

Anteeksi avautumisesta, huomenna toivottavasti palaan blogin puolelle vähän iloisemmin mielin ja pääsen lisäilemään vähän kuvia Davosin reissustakin. Nyt jatkan jälleen lukemista.