Sunnuntain sää enemmän kuin korvasi lauantain huonon kelin Milanossa.
Aamulla säätiedotus näytti pieniä sadekuuroja ja puolipilvistä säätä. Aurinko
kuitenkin hemmotteli meitä koko päivän. Huivi ja takki saivatkin lähteä pois päältä aikas vikkelään.
Aloitimme päivän aika hitaasti, nautittuamme hotellin aamupalan
lähdimme ihastelemaan Castello
Sforzescon linnoitusta. Kauniissa linnoituksessa on museoita ja siellä
voisi viettää useammankin tunnin, itse emme kuitenkaan rajallisen ajan vuoksi
lähteneet kiertelemään museoita vaan keskityimme rakennuksen ja sen takana
olevan puiston ihailuun. Paikanpäällä oli myös jonkinlainen Expo, jota
mainostettiin joka puolella paljon. Valitettavasti emme saaneet selville mikä
tämä expo tarkalleen oli, sillä kaikki informaatio oli italiaksi.
Castello Sforzescosta lähdimme kävelemään Duomolle ja ihastelemaan tuota
kaunista kirkkoa. Itselläni oli mekko päällä, joten sujautin housut siihen
mekon päälle kirkon edessä. Tämä kuitenkin osoittautui turhaksi, sillä lyhythameisiakin naisia näkyi kirkossa yllättävän paljon kielloista
huolimatta. Olisimme vielä halunneet kiivetä Duomon katolle ihastelemaan
näkymiä, mutta jono oli hirveän pitkä ja aika alkoi loppua kesken. Lähdimmekin
siis jonosta etsimään hyvää ruokapaikkaa.
Milano oli aivan täynnä kroatialaisia jalkapallofaneja |
Lauantaina olimme syöneet vain pienet pizzat ja sunnuntaina ajattelimme
pärjätä vain yhdellä ruoalla, joten päätimme syödä pitkän kaavan kautta.
Löysimmekin kivan näköisen ravintolan (jonka nimeä en valitettavasti muista) ja
tilasimme alku- ja pääruoan. Saimme kyllä todellakin kunnon italialaisen
ruokakokemuksen, sillä ruokaa oli ihan hirvittävän paljon. Alkupalaksi tilasin
sienirisottoa ja Adelinn tilasi katkarapupastaa, pääruoaksi taas valitsin
vasikkaa ja Adelinn tonnikalaa. Kummallista kuitenkin oli, että Adelinille ruoat
tarjottiin pöytään aivan kuin ne olisi ollut yksi annos ja minä taas jouduin
odottamaan pääruokaani vähän turhankin kauan. Ei sillä, että minulla olisi
ollut kauhea nälkä enää alkuruoan jälkeen, sillä alkuruoka oli ihan kunnon
lautasellinen sitä risottoa ja olisi hyvin riittänyt yksinäänkin. Odottelusta huolimatta kokemus oli hyvä, sillä ruoka oli aivan taivaallista. Vatsat aivan
pullollaan päätimme vielä lähteä ostamaan gelatot, sillä eihän Italiasta voi
lähteä ilman, että on syönyt aitoa italialaista gelatoa. Herkut kädessä
lähdimmekin jo suuntaamaan bussiasemaa kohti ja kotimatka alkoi.
Sveitsin ja Italian rajalla jouduimme pysähtymään passitarkastuksen vuoksi
ja bussistamme ilmeisesti löytyi joku epäilyttävä ihminen ja jouduimme
odottamaan rajalla tunnin. Saimme myös tietää, että siinä tunnelissa, minkä
läpi meidän oli tarkoitus mennä, oli tapahtunut kolari ja jouduimme kiertämään
sen, jonka seurauksena olimme kaksi tuntia myöhässä Zürichissä. Ei tämäkään
Italian matka täysin mutkattomasti sujunut (vrt. tähän totaaliseen floppiin), mutta hauskaa onneksi oli.
Ps. Luvassa on vielä Photo Diary postaus Milanosta, perinteiseen tapaan.
Ps. Luvassa on vielä Photo Diary postaus Milanosta, perinteiseen tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti