Laskettelukauden avaus

Herätyskello soi vähän viiden jälkeen, yksi torkutus ja ylös sängystä, laskettelukamat päälle ja kohti päärautatieasemaa. Kuvittelimme menevämme laskemaan suunnilleen kolmen tai neljän muun ihmisen kanssa, mutta juna-asemalle saapuikin n.15 kansainvälistä laskettelijaa. 

jännä nähdä miten toinen vuori on vielä ihan vihreä, kun itse laskettelee lumisilla rinteillä ihan vieressä

Junamatka Engelbergiin kesti kaksi tuntia ja siellä suurin osa ihmisistä lähti vuokraamaan varusteita. Olimme ensimmäisten joukossa valmiita ja päätimme nousta jo rinteille. Osa laskettelijoista oli ensikertalaisia, joten erikseen laskettelu oli järkevintä.

Titlis vuori oli täynnä japanilaisia turisteja, jotka halusivat jatkuvasti ottaa kuvia Johannan ja hänen laskettelukamojensa kanssa. Johanna ei kuitenkaan ollut ainoa, joka keräsi huomiota, sillä Kristian päätti lämpimän sään takia ottaa lasketteluhousunsa pois ja lasketella pelkillä lederhoseneilla, jotka hänellä oli housujen alla. Saimme jopa vinkkejä huvittuneilta sveitsiläisiltä, että ei kannata samalla asulla enää Sveitsin puolella laskea, sillä sveitsiläiset ja saksalaiset eivät oikein pidä toisistaan. Taitaa olla samanlainen viha-rakkaussuhde kuin meillä suomalaisilla ruotsalaisia kohtaan. 

Oli ihanaa olla taas laskettelemassa, vaikkeivät Alpit näyttäneetkään parastaan. Rinteistä hirveän moni ei ollut auki ja alimmat auki olevat rinteet menivät huonoon kuntoon aika nopeasti, mutta muutama hyvä rinne oli kuitenkin auki ja toisaalta en odottanutkaan yhtään enempää, sillä laskettelukausi on ihan vasta alkanut. Laskettelun lisäksi pääsimme ikijään alla olevaan tunneliin. Ei ollut ihan niin hieno kokemus kuin Riederalpissa, mutta hauskaa kuitenkin kun ”luistelimme” monojemme kanssa siellä kuin pienet lapset. 

Anteeksi huono laatu, mtta oli pakko laittaa kuva meidän "luistelusta"

Laskimme kunnes hissit sulkeutuivat ja lähdimme kuuden junalla kotiin. Osa porukasta oli lähtemässä juhlimaan vielä illalla, mutta Johannan kanssa päätimme jäädä kotiin, juoda teet ja nukkua kunnon yöunet.

kuvat: Catherine, Johanna ja minä