Perjantai:
Äiti ja mummi tulivat edellisviikon perjantaina vierailemaan. He tulivat jo aamulla, mutta itse olin vielä saunakierroksella noin viiteen asti. Ehdin kuitenkin heidän kanssaan illalliselle. Oli ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa, vaikka samalla tuntui, että olisin ihan vasta heidät nähnytkin.
Mummin mentyä nukkumaan menimme vielä Emman ja äidin kanssa Cabaret Voltaireen, dadaismin synnyinpaikkaan, viinilasillisille.
Sieltä lähdin vielä nopeasti käymään opiskelijajuhlissa, mutta hyvät yöunet ja pirteä lauantaipäivä perheen kanssa houkuttelivat enemmän kuin juhliminen, joten lähdin juhlista jo ajoissa kotiin.
Mummin mentyä nukkumaan menimme vielä Emman ja äidin kanssa Cabaret Voltaireen, dadaismin synnyinpaikkaan, viinilasillisille.
Sieltä lähdin vielä nopeasti käymään opiskelijajuhlissa, mutta hyvät yöunet ja pirteä lauantaipäivä perheen kanssa houkuttelivat enemmän kuin juhliminen, joten lähdin juhlista jo ajoissa kotiin.
 |
| uudet kumpparit ostin jo torstaina |
Lauantai:
Aamu alkoi aamupalalla koristeellisessa Schober kahvilassa.
Sen jälkeen käynnistyikin kunnollinen shoppailupäivä. Kävimme Sihlcityssä, kiertelimme Zürichin keskustaa, menimme kahville ja mummi haki itselleen luxemburgerleita. Oma shoppailusaldoni oli erittäin hyvä: iltapuku, monot ja kauluspaita. Näiden lisäksi vein kotiini äidin tuomat tuliaiset: Fazerin suklaata, ruisleipiä, purkkaa, rasvoja, hoitoainetta ja huivin. Eipä tarvitse shoppailla vähään aikaan, kiitos äiti!! Illallisen söimme ravintola Pulcinossa, itselläni on ilmeisesti jokin risotto-obsessio päällä, sillä tilasin jälleen risoton, enkä taaskaan pettynyt. Mummin nukkumaanmenon jälkeen menimme vielä Central Plazaan cocktaileille ja juoruamaan. Päivän jälkeen olin niin poikki, että en jaksanut lähteä enää omaan kotiini, joten menin Emman luo yökylään. Myönnettäköön, että tähän vaikutti myös hieman se, etten halunnut olla yksin.
Aamu alkoi aamupalalla koristeellisessa Schober kahvilassa.
Sen jälkeen käynnistyikin kunnollinen shoppailupäivä. Kävimme Sihlcityssä, kiertelimme Zürichin keskustaa, menimme kahville ja mummi haki itselleen luxemburgerleita. Oma shoppailusaldoni oli erittäin hyvä: iltapuku, monot ja kauluspaita. Näiden lisäksi vein kotiini äidin tuomat tuliaiset: Fazerin suklaata, ruisleipiä, purkkaa, rasvoja, hoitoainetta ja huivin. Eipä tarvitse shoppailla vähään aikaan, kiitos äiti!! Illallisen söimme ravintola Pulcinossa, itselläni on ilmeisesti jokin risotto-obsessio päällä, sillä tilasin jälleen risoton, enkä taaskaan pettynyt. Mummin nukkumaanmenon jälkeen menimme vielä Central Plazaan cocktaileille ja juoruamaan. Päivän jälkeen olin niin poikki, että en jaksanut lähteä enää omaan kotiini, joten menin Emman luo yökylään. Myönnettäköön, että tähän vaikutti myös hieman se, etten halunnut olla yksin.
 |
| mummin annos |
Sunnuntai:
Aamulla menimme kaikki yhdessä Emman kodin lähellä sijaitsevaan kahvilaan aamupalalle, mikä oli taivaallista. Leipää, erilaisia kinkkuja, hedelmiä, cappuccinoa ja todella hyvää itsetehtyä jogurttia, sinne on mentävä uudestaan! Aamupalaa seurasi matkatavaroiden raahaaminen hotellilta Emman luo ja sieltä matka jatkui Uetlibergille. Menimme paikanpäälle junalla, sillä mäki olisi ollut vähän turhan raskas yli kahdeksankymmentävuotiaalle mummille kävellä. Oli juna-asemaltakin vielä aikamoinen ylämäki, mutta mummi jaksoi sen valittamatta ja ylhäällä nauroi vain, että on täällä aika paljon enemmän mäkiä kuin Kemissä. Lounaan söimme Spaghetti Factoryssä, jonka jälkeen äiti näki Gunillaa ja Emma, mummi ja minä menimme Mottaan kahville ja jälkiruoalle. Päivä oli nopeasti ohi ja pian olikin jo aika mennä lentokentälle sanomaan hyvästit.
Aamulla menimme kaikki yhdessä Emman kodin lähellä sijaitsevaan kahvilaan aamupalalle, mikä oli taivaallista. Leipää, erilaisia kinkkuja, hedelmiä, cappuccinoa ja todella hyvää itsetehtyä jogurttia, sinne on mentävä uudestaan! Aamupalaa seurasi matkatavaroiden raahaaminen hotellilta Emman luo ja sieltä matka jatkui Uetlibergille. Menimme paikanpäälle junalla, sillä mäki olisi ollut vähän turhan raskas yli kahdeksankymmentävuotiaalle mummille kävellä. Oli juna-asemaltakin vielä aikamoinen ylämäki, mutta mummi jaksoi sen valittamatta ja ylhäällä nauroi vain, että on täällä aika paljon enemmän mäkiä kuin Kemissä. Lounaan söimme Spaghetti Factoryssä, jonka jälkeen äiti näki Gunillaa ja Emma, mummi ja minä menimme Mottaan kahville ja jälkiruoalle. Päivä oli nopeasti ohi ja pian olikin jo aika mennä lentokentälle sanomaan hyvästit.
Oli ihanaa nähdä mummia ja äitiä, on jo ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti