Laskettelukauden avaus

Herätyskello soi vähän viiden jälkeen, yksi torkutus ja ylös sängystä, laskettelukamat päälle ja kohti päärautatieasemaa. Kuvittelimme menevämme laskemaan suunnilleen kolmen tai neljän muun ihmisen kanssa, mutta juna-asemalle saapuikin n.15 kansainvälistä laskettelijaa. 

jännä nähdä miten toinen vuori on vielä ihan vihreä, kun itse laskettelee lumisilla rinteillä ihan vieressä

Junamatka Engelbergiin kesti kaksi tuntia ja siellä suurin osa ihmisistä lähti vuokraamaan varusteita. Olimme ensimmäisten joukossa valmiita ja päätimme nousta jo rinteille. Osa laskettelijoista oli ensikertalaisia, joten erikseen laskettelu oli järkevintä.

Titlis vuori oli täynnä japanilaisia turisteja, jotka halusivat jatkuvasti ottaa kuvia Johannan ja hänen laskettelukamojensa kanssa. Johanna ei kuitenkaan ollut ainoa, joka keräsi huomiota, sillä Kristian päätti lämpimän sään takia ottaa lasketteluhousunsa pois ja lasketella pelkillä lederhoseneilla, jotka hänellä oli housujen alla. Saimme jopa vinkkejä huvittuneilta sveitsiläisiltä, että ei kannata samalla asulla enää Sveitsin puolella laskea, sillä sveitsiläiset ja saksalaiset eivät oikein pidä toisistaan. Taitaa olla samanlainen viha-rakkaussuhde kuin meillä suomalaisilla ruotsalaisia kohtaan. 

Oli ihanaa olla taas laskettelemassa, vaikkeivät Alpit näyttäneetkään parastaan. Rinteistä hirveän moni ei ollut auki ja alimmat auki olevat rinteet menivät huonoon kuntoon aika nopeasti, mutta muutama hyvä rinne oli kuitenkin auki ja toisaalta en odottanutkaan yhtään enempää, sillä laskettelukausi on ihan vasta alkanut. Laskettelun lisäksi pääsimme ikijään alla olevaan tunneliin. Ei ollut ihan niin hieno kokemus kuin Riederalpissa, mutta hauskaa kuitenkin kun ”luistelimme” monojemme kanssa siellä kuin pienet lapset. 

Anteeksi huono laatu, mtta oli pakko laittaa kuva meidän "luistelusta"

Laskimme kunnes hissit sulkeutuivat ja lähdimme kuuden junalla kotiin. Osa porukasta oli lähtemässä juhlimaan vielä illalla, mutta Johannan kanssa päätimme jäädä kotiin, juoda teet ja nukkua kunnon yöunet.

kuvat: Catherine, Johanna ja minä

Herkuttelua

Perjantaina oli herkuttelupäivä. Illalla oli jälleen vuorossa illalliskutsut, mutta tällä kertaa oli Claudian vuoro kokata. Luvassa oli siis ihka aitoa meksikolaista ruokaa, nam! Olimme Johannan kanssa lupautuneet tekemään jälkiruoan, joten aamusta lähdimme SihlCityyn ostamaan ruoka-ainekset ja hakemaan sukseni ja mononi huollosta. 

Päätimme tehdä Brita-kakun, sillä ajattelimme sen olevan helppo ja suhteellisen nopea. Olimme väärässä. Ensinnäkin kananmunien ja sokerin vaahdottaminen marenkiin sopivaksi kesti ikuisuuden kun ei ollut monitoimikonetta ja kakku ei ihan paistunut toivomallamme tavalla uunissa, jonka ovi ei sulkeudu kunnolla.

Aikaa ei kuitenkaan jäänyt kakusta huolehtimiseen, sillä vielä oli ehdittävä Lindtin suklaatehtaalle ja keskustaan ennen illallista. 

nolo selfie ja uusi kamu

Tehtaanmyymäläkin oli jo ihan joulutunnelmissa, sillä oli jopa oma joulumarketti. Johanna sai tuliaiset ostettua ja itsellenikin tarttui pussillinen lempisuklaatani mukaan. Jotenkin kummallista nähdä näin paljon joulukoristeita samaan aikaan kun syksyn värit alkavat vasta olla parhaimmillaan.

Tehtaalta lähdimme suoraan keskustaan, päärautatieaseman joulumarkettiin ostamaan teetä ja sieltä Globukseen ostamaan äidilleni kahvia. Ilmeisesti Globuksen yliampuvat joulukoristeet sekoittivat päämme, sillä unohdimme kahvin kokonaan ja lähdimme pois tyhjin käsin. Ehdimme vielä käydä COSissa ja kahvilla, ennen kun oli aika lähteä kotiin viimeistelemään kakku. 

Illallinen oli herkullista ja seura hauskaa, kakkummekin oli onnistunut yllättävän hyvin, vaikkei kakista kaunein ollutkaan. Ilta venyi taas myöhäiseksi ja nukkumaan mennessä huomasimmekin, että herätykseen oli vain vähän yli kaksi tuntia. Onneksi seuraavan päivän ohjelma oli niin ihana, etteivät vähät yöunet menoa hirveästi hidastaneet. 

alkudrinkki, tequilaa chilillä

 kuvat: minä ja Johanna

Getting into the Christmas Spirit

Torstaina sain ihanan vieraan, nimittäin Johanna saapui Suomesta Zürichiin pitkäksi viikonlopuksi. Hänen lentonsa laskeutui Zürichin lentokentälle jo kello kymmenen aamulla, joten meillä oli koko torstaipäiväkin aikaa.

Koska sää oli kaunis ja aurinko paistoi, päätimme mennä Uetlibergille. Vaihdoimme siis urheiluvaatteet päälle ja hyppäsimme ratikkaan kohti Albisgütliä. Päätepysäkiltä alkoikin sitten ylämäkikävely. Mäki on muutenkin jyrkkä, eikä tämä kävely ole mistään rennoimmasta päästä, mutta nyt kyllä jalat hieman protestoivat tavallista enemmän, sillä ne olisivat halunneet lepoa päivän aiemman treenin jälkeen. Pääsimme kuitenkin ylös kunnialla, valmiina ihastelemaan kauniita maisemia. Pilvet olivat kuitenkin ehtineet täyttää taivaan ja Zürichin kaupungin sijasta näimmekin vain harmaata usvaa. Onneksi kävelyseuranani oli nimenomaan Jossu, sillä pystyimme naureskelemaan asialle ja lohduttamaan itseämme, että ainakin saimme hyvän pepputreenin. 

Kävelyn ja suihkun jälkeen lähdimme kohti keskustaa. Yllätyksekseni torstai oli juuri se päivä, kun Zürichin jouluvalot laitettiin päälle. Kävimme Santa Luciassa syömässä (ylläri), jonka jälkeen lähdimme ihastelemaan jouluvaloja ja kiertelemään joulumarkkinoita. Kyllä nyt Turun kävelykadun jouluvalot jäävät kakkoseksi. Zürich on laitettu uskomattoman kauniiksi. Valoja on joka puolella ja niitä on paljon! Bahnhofstrasse näyttää siltä, kuin tuhansia tähtiä tippuisi taivaalta. Valitettavasti minulla oli mukanani vain kännykkäni, jonka kamera ei selviydy kamalan hyvin pimeässä, joten pahoittelen kuvien laatua. Mielestäni yksikään kuva ei kerro totuutta siitä, kuinka kaunista täällä on. 

Valojen lisäksi joka puolella tuntui olevan livemusiikkia, mikä kohotti joulutunnelmaa entisestään. Ja jouluniloa toivat myös ilmaiset Glühweinit (Sveitsin versio glögistä) ja Proseccot mitä meille jaettiin. Ne jos jotkut tekivät näistä pummeista iloisia. 

 kuvat: minä ja Johanna

Odotettua postia

  

Sauna roadtripistä kertova lehti tipahti postiluukustani vihdoin! Lehti julkaistiin jo jonkin aikaa sitten, mutta itse saimme lehdet käsiimme vasta tänään. Meistä ja saunoista kertova juttu oli hyvin tehty ja faktoiltaan lähes virheetön, mitä nyt minua ja Liisaa sekoitettiin keskenään pariin otteeseen ja joitain asioita vähän liioiteltiin tai faktat eivät olleet täysin oikeita. Tänään sitten selasinkin jutun innoissani läpi ja parantelin saksankielen taitojani. Tässä muutama kuva lehdestä, koko juttua en tänne tietenkään viitsinyt kuvata, kun en usko, että minulla ihan oikeudet siihen riittäisivät.

Postaus kirjoitettu jo tiistaina, mutta unohdin julkaista sen.