Huh taas on aika
lentänyt! Kouluhommia on nyt ollut enemmän kuin tarpeeksi ja vapaa-aikani onkin
kulunut opiskellessa. Hirveästi ei siis toisaalta ole ollut kirjoitettavaakaan,
mutta parina viikonloppuna olen onneksi päässyt arkea karkuun haikkaamaan. En
ole noin viikkoon ehtinyt edes jumpissa tai salilla käydä, mutta jalat eivät
vieläkään ole täysin palautuneet haikkauksista... ehkä pitäisi parantaa vähän
tuota kuntoa. :D
Muutama viikko
sitten lähdin kavereideni kanssa nauttimaan kauniista säästä Sveitsin vuorilla.
Päätimme kävellä Brunnenista Flüeleniin. Tämä kävelyreitti on 15 km, nousee
1050 metrin korkeuteen, vaikka ylämäkeä itse kävelymatkalla on yhteensä vain
noin 400m. Polku on jatkuvasti leveä ja tasainen, joten tämä haikki on helppo
ja sen pystyy myös tekemään ihan lenkkareilla.
Tämä kyseinen haikkausreitti
ei ole lempparini. Kunnon haikkaustunnelma puuttui, leveiden polkujen takia,
sekä sen, että välillä jouduimme kävelemään tien veressä pidempiäkin matkoja. Mutta
se oli täydellinen kevääseen, kun lumen takia ei voi kauhean korkealle haikata.
Sitä paitsi sää oli aivan mahtava, n. 24 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta
taivaalta. Ei siis voinut valittaa. Myös näkymät ovat todella kauniita, sillä
reitti kulkee Riviera järveä pitkin. Kun haikkauksen alkumetreillä katsoo
järven toiselle puolelle, näkee paikan, missä huhun mukaan Wilhelm Tell asui ja
ampui omenan poikansa pään päältä. Tätä aluetta pidetään myös Sveitsin synnyin
paikkana (Rütli meadow).
Saimme käveltyä
tämän matkan vajaassa neljässä tunnissa ja päivää oli vielä paljon jäljellä,
joten päätimme ottaa Flüelenistä laivan järven toiselle puolelle ja tehdä
siellä vielä lyhyen 6 kilometrin haikkauksen. Energiaa vielä riitti, kunnes
istuin laivalla ja kaikki se energia valui pois. Toinen reitti (en
valitettavasti muista nimeä) alkoi 400 metrin nousulla, 850llä portaalla. Se
tuntui kuolemalta! Tuskin olisi kuitenkaan tuntunut aivan yhtä kamalalta,
jollei takana olisi jo 15 km kävelyä. Kun pahin oli ohi, energiat palautuivat
ja loppumatka sujuikin hymyssä suin.
Väsymys kuitenkin
yllätti jälleen kotimatkalla, enkä kotiin päästyäni jaksanut edes syödä
iltapalaa vaan kylvyn jälkeen kaaduin vain tyytyväisenä sänkyyn.
Kuvat: Kristian, Daniëlle, minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti