Glarus - Klöntalersee

Saimme kaksi viikkoa sitten sunnuntaina nauttia kunnon auringosta suhteellisen pitkän sadekauden jälkeen. Tällaista päivää ei siis voinut heittää hukkaan, oli lähdettävä ulkoilemaan. Suuntasimme Glarukseen ja lähdimme kävelemään Klöntalerseetä ympäri Henriikan, Essin, Daniëllen ja Rikun kanssa. Tämä matka oli 15 km pitkä ja pääosin tasaista tai alamäkeä, eli äärettömän helppo reitti jonka pystyy tekemään pelkät lenkkaritkin jalassa. Järvi on uskomattoman kaunis, vihertävää järveä reunustaa korkeat vuoret ja vaaleat kivirannat. Paikka näyttää taianomaiselta ja jopa omalla tavallaan epäaidolta. Saan aika usein täällä Sveitsissä sellaisen tunteen, etten katso maisemaa, vaan maalausta. Tämän järven rannalla oli juuri tuollainen tunne, en meinannut uskoa silmiäni. 

Retki oli todella hauska ja rentouttava, naurettiin paljon, otettiin kuvia, ihailtiin maisemia ja saatiin talviturkkikin heitettyä. Järven vesi oli kyllä todella kylmää ja taidettiin saada hullujen turistien leima kun juostiin sinne järveen kiljuen. Mutta hauskaa oli ja olo oli todella hyvä vedestä noustessa. Uinnin jälkeen meillä oli vielä noin puolet matkasta jäljellä, suuntana oli Glaruksen keskusta. Loppumatkan kuljimme metsien ja kukkaniittyjen läpi, eli tällä reitillä näköalat vaihtelevat paljon.

Glarukseen päästyämme söimme jäätelöt puistossa (jäätelön syönti on tullut jo ihan perinteeksi reissuillamme) ja puolet porukasta lähti kotiin. Minä, Riku ja Henriikka jäimme kuitenkin vielä kävelemään Glarus-Rundwegin, 10 kilometrin kävelyn, jossa on 350 metrin nousu. Reitin alkuosa (siis se mistä me aloitimme) oli todella kaunista, nousimme kaupungin laidalla olevalle mäelle ja eteemme avautui auringonsäteissä kylpevä kaupunki. Sieltä ylhäältä katsottuna on paikka aika uskomattoman näköinen. Pieni kaupunki ison vuoren juurella. Loppu reitti kiersikin sitten kaupunkia, osaksi metsässä. En tiedä johtuiko nälästä, vai siitä, että näkymät eivät oikeasti olleet enää niin hääppöisiä, mutta loppureitti ei minusta ollut kovinkaan ihmeellinen. Ihan kiva, mutta ei ihmeellinen. 

Nälkä alkoi olla jo todella kova, kun olimme kävelleet vähän yli puolet reitistä ja jokainen meistä halusi vain kotiin ja pian. Kiirehdimmekin siis loppumatkan juna-asemalle, mutta missasimme junan kolmella minuutilla. Seuraava tuli vasta tunnin päästä. Onneksi löysimme auki olevan Kebabilan ja päivä sai yhtä hyvän lopun kuin alunkin. 


Kuvat: Daniëlle, Essi, Henriikka, Riku, minä