Juhannus

Tänä vuonna jäivät mökkijuhannukset viettämättä, mutta pitihän sitä kesän pisintä päivää jotenkin juhlistaa. Niinpä päätimme järjestää suomityttöjen kanssa pienet juhlat. Iltapäivällä menimme Irchelin puistoon pienelle picnicille grillailemaan. Essin ja Henriikan lisäksi mukaamme liittyi Pilvi, joka oli vierailemassa Henriikan luona, Adelinn, Daniëlle, Kevin ja Dim. Ilma ei ollut mikään paras, joten kun ruoat oli syöty ja ulkona ei oikein tarennut enää olla siirryimme juhlimaan Henriikan, Essin, Kevinin ja Dimin Woko asuntoon. Siellä saimme lisää seuraa ja sain pitkästä aikaa niin salmiakkia kuin salmariakin. Keskiyön aikoihin lähdimme järvelle juhannusuinnille. Ilma oli aika kylmä, mutta järven vesi oli ihanan lämmin, joten viihdyimme uimassa vähän pidemmänkin aikaa. Juhannus oli kyllä erittäin onnistunut ja rento, paitsi Adelinnin osalta, joka onnistui murtamaan jalkansa. Ajoitus tähän ei olisi voinut olla huonompi, sillä lähdimme seuraavana viikonloppuna haikkaamaan Zermattiin ja Adelinn joutuu nyt tietenkin jättämään sen väliin. Onneksi hänellä ei kuitenkaan ole kuulemma kauheasti kipuja.

Seuraavana aamuna hyppäsin junaan jo puoli yhdeksän aikoihin ja suuntasin kohti Lausannea. Isälläni alkoi sunnuntaina siellä koulutus, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväksi, näkisin isääni ja paljon kehuttua Lausannea samaan aikaan. Saavuin Lausannen juna-asemalle noin yhdentoista aikoihin ja järkytys oli aikamoinen. Roskaa lenteli ympäriinsä ja kerjäläisiä näin kahden korttelin mittaisella kävelymatkalla kolme. Eihän siinä muuten mitään, tämähän on aika normaalia Euroopassa, mutta Sveitsissä? Hetken jo ehdin panikoimaan, että olin istunut junassa liian kauan ja nyt löysin itseni aivan eri maasta. Ihmiset olivat myös keskimäärin epäsiistimmän näköisiä kuin Zürichissä, jotkut jopa pelottavan näköisiä. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kävellä järven rannalle, kun sitä niin kehutaan. Mitä lähemmän järveä pääsin, sitä siistimmäksi kadut muuttuivat, rakennukset olivat kauniimpia ja maa alkoi jälleen muistuttaa Sveitsiä. 

En ollut ottanut oikeastaan ollenkaan selvää Lausannen nähtävyyksistä ja kun pääsin järven rantaan näin edessäni linnan näköisen rakennuksen ja olin heti ylpeä itsestäni kun löysin jonkin nähtävyyden niinkin nopeasti. Pienen tarkastelun jälkeen huomasin, ettei linna ollutkaan niin vanha kuin aluksi luulin ja sisäänkäynnin päällä luki Châteu d’Ouchy. Tämä kuulosti tutulta, tarkastin isältäni saaman viestin ja siinähän se oli, tämä ”linna” olikin hotellimme. Tiesin, ettei check-in aika olisi vielä ja minulla ei ollut paljon tavaraa mukana, joten päätin vähän kierrellä ennen kuin menisin hotelliin. Lähdinkin kävelemään järvenrantaa pitkin ja pakko on kyllä sanoa, että kyseinen järvi on upea! Korkeat vuoret ympäröivät tätä suhteellisen suurta järveä, jossa vesi on sininen ja tyyni. 

Käveleskelin yhteensä n. neljä tuntia, kunnes pääsin vihdoin hotelliin ottamaan päikkärit. Paljon kaivattujen päiväunien jälkeen lähdin keskustaan kiertelemään. Kello alkoi olemaan jo niin paljon, että kaupat olivat jo kiinni tai juuri sulkeutumassa. Voi olla, että tämä vaikutti fiiliksiini osittain, mutta en kyllä tykännyt Lausannen keskustasta yhtään. Se oli hyvin hyvin likainen ja katukaupustelijoitakin löytyi suhteellisen paljon, mitä en ole ennen nähnytkään Sveitsissä, jollei ole ollut joku erityinen tapahtuma.

Tapasin isän kello seitsemän aikoihin juna-asemalla ja lähdimme hotellin kautta syömään. Vaikka tänä juhannuksena jäivätkin vanhempien väsäämät juhannuspäivän herkkugrilliruoat syömättä, en voinut valittaa, sillä valitsemassamme ravintolassa ruoka oli todella herkullista ja täyttävää (Academia taisi olla ravintolan nimi).

Ruokailun jälkeen lähdimme vielä käveleskelemään ja löysimme espanjalaisen ulkoilmakonsertin. Aika kummallista musiikkia, mutta ihan hauskaa katseltavaa.

Hotelli oli todella kiva, siisti ja palvelu pelasi. Seuraavana aamuna, aamupalan jälkeen menimme isän kanssa pienelle risteilylle Geneve järvellä, Montreuxiin ja takaisin. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa lähteä kiertelemään Montreuxissa, mutta se ei hirveästi haitannut, sillä meidän kummankin jalat olivat kipeät kävelystä. Takaisin Lausanneen päästyämme lähdimme lähes välittömästi isän koulutuspaikalle. Se oli myös minulle hyvin kiinnostavaa, vaikka en itse koulutukseen voinutkaan osallistua, mutta sain yksityisen kierroksen IDM koulutuskeskuksessa ja opinkin paljon tästä arvostetusta keskuksesta. Ainoa asia mikä hieman harmitti, oli että kierros kesti oletettua kauemmin, joten en ehtinyt käymään olympiamuseossa ennen kotiin lähtöä. Olen kuitenkin käynyt museossa aiemmin (n.11 vuotta sitten:D), joten ehkä se ei haittaa?

Photo diary - Glarus

Vaihto lähenee loppuaan ja tässä on ollut jos jonkinmoisia kiireitä, en ole edes kuvia ehtinyt lisäillä tänne blogin puolelle. Nyt on kuitenkin tentit loppu ja loma alkanut. Kiireet eivät ihan vielä lopu, sillä viimisiksi viikoiksi on kalenteri buukattu jo aika  täyteen. Loppujärjestelyiden lisäksi on edessä vielä matka Lausanneen, mahdollinen minimatka Itävaltaan, pikkuveljen vierailu ja haikkausmatka Zermattiin. Eipä tässä siis kamalasti ole aikaa pyöritellä peukkuja, mutta ainakin minulle on luvassa hauskat viimeiset viikot. 

Tässä on vielä kuvia aiemmin kertomastani vaelluksesta Glaruksessa, toivottavasti tykkäätte. Ja OIKEIN HAUSKAA JUHANNUSTA SINNE!! Itsekin ajattelin juhlistaa sitä tänään muiden suomalaisten kanssa.

Kuvat: Daniëlle, Essi, Henriikka, Riku, minä

Glarus - Klöntalersee

Saimme kaksi viikkoa sitten sunnuntaina nauttia kunnon auringosta suhteellisen pitkän sadekauden jälkeen. Tällaista päivää ei siis voinut heittää hukkaan, oli lähdettävä ulkoilemaan. Suuntasimme Glarukseen ja lähdimme kävelemään Klöntalerseetä ympäri Henriikan, Essin, Daniëllen ja Rikun kanssa. Tämä matka oli 15 km pitkä ja pääosin tasaista tai alamäkeä, eli äärettömän helppo reitti jonka pystyy tekemään pelkät lenkkaritkin jalassa. Järvi on uskomattoman kaunis, vihertävää järveä reunustaa korkeat vuoret ja vaaleat kivirannat. Paikka näyttää taianomaiselta ja jopa omalla tavallaan epäaidolta. Saan aika usein täällä Sveitsissä sellaisen tunteen, etten katso maisemaa, vaan maalausta. Tämän järven rannalla oli juuri tuollainen tunne, en meinannut uskoa silmiäni. 

Retki oli todella hauska ja rentouttava, naurettiin paljon, otettiin kuvia, ihailtiin maisemia ja saatiin talviturkkikin heitettyä. Järven vesi oli kyllä todella kylmää ja taidettiin saada hullujen turistien leima kun juostiin sinne järveen kiljuen. Mutta hauskaa oli ja olo oli todella hyvä vedestä noustessa. Uinnin jälkeen meillä oli vielä noin puolet matkasta jäljellä, suuntana oli Glaruksen keskusta. Loppumatkan kuljimme metsien ja kukkaniittyjen läpi, eli tällä reitillä näköalat vaihtelevat paljon.

Glarukseen päästyämme söimme jäätelöt puistossa (jäätelön syönti on tullut jo ihan perinteeksi reissuillamme) ja puolet porukasta lähti kotiin. Minä, Riku ja Henriikka jäimme kuitenkin vielä kävelemään Glarus-Rundwegin, 10 kilometrin kävelyn, jossa on 350 metrin nousu. Reitin alkuosa (siis se mistä me aloitimme) oli todella kaunista, nousimme kaupungin laidalla olevalle mäelle ja eteemme avautui auringonsäteissä kylpevä kaupunki. Sieltä ylhäältä katsottuna on paikka aika uskomattoman näköinen. Pieni kaupunki ison vuoren juurella. Loppu reitti kiersikin sitten kaupunkia, osaksi metsässä. En tiedä johtuiko nälästä, vai siitä, että näkymät eivät oikeasti olleet enää niin hääppöisiä, mutta loppureitti ei minusta ollut kovinkaan ihmeellinen. Ihan kiva, mutta ei ihmeellinen. 

Nälkä alkoi olla jo todella kova, kun olimme kävelleet vähän yli puolet reitistä ja jokainen meistä halusi vain kotiin ja pian. Kiirehdimmekin siis loppumatkan juna-asemalle, mutta missasimme junan kolmella minuutilla. Seuraava tuli vasta tunnin päästä. Onneksi löysimme auki olevan Kebabilan ja päivä sai yhtä hyvän lopun kuin alunkin. 


Kuvat: Daniëlle, Essi, Henriikka, Riku, minä

Reinin putoukset

Omalla ”Sveitsi Bucket listilläni” on ollut Reinin putouksien näkeminen. Olen käynyt putouksilla kerran aiemminkin. Silloin pienenä, kun asuin täällä vanhempieni kanssa. Mutta siitä on jo niin paljon aikaa, että halusin nähdä ne uudestaan. Niinpä päätimme pienellä tyttöporukalla lähteä katsomaan putouksia ja tehdä samalla kävelyretki.

Kävelyretkemme ensimmäinen etappi alkoi Schaffhausenista ja päättyi Rheinauhun. Korkeuseroa ei ole juuri ollenkaan ja matkakin on vain 14 km. Reitti vei meidät Euroopan suurimmille putouksille jokivartta pitkin. Suhteellisen suuri osa kävelystä tapahtuu kaupungissa, joten näkymiltään tämä reitti ei ole mikään uskomaton. Mutta mitä lähemmäs putouksia päästään, sitä kauniimmaksi maisemat muuttuu. Putouksilla päätimme tehdä pienen laivamatkan joen keskellä, suoraan putouksen alapuolella sijaitsevalle näköalakalliolle (hinta muistaakseni 8chf). Mielestäni tämä oli hintansa arvoinen kokemus, vaikka näköalakallio olikin täynnä ihmisiä.

Omasta mielestäni putoukset olivat aika nopeasti nähty, joten putouksilla käymiseen yhdistetty kävelyretki oli kyllä oikea valinta. Muuten reissu olisi ollut ehkä vähän turha. Jatkoimme siis kävelyä Rheinausta Eglisauun. Matka oli 20km pitkä, mutta hyvin tasainen, vain lopussa oli pieni nousu viinitarhojen läpi matalan vuoren huipulle. Tämä toinen etappi oli ensimmäistä huomattavasti nätimpi (putouksia lukuun ottamatta).  Kävelimme suurimmaksi osaksi maaseudulla ja mäen päällä oli upeat näkymät.

Matkan loppupuolella alkoi nälkä olemaan jo aika kova, jalkapohjat särkivät ja jalkojen lihakset alkoivat jäykistymään. Naureskelimmekin, että Sveitsi on tainnut tehdä meidät vähän hulluiksi, sillä kotimaassa ei tulisi koskaan käveltyä 34 km putkeen.

Kuvat: Henriikka, Daniëlle, minä