Juhannus

Tänä vuonna jäivät mökkijuhannukset viettämättä, mutta pitihän sitä kesän pisintä päivää jotenkin juhlistaa. Niinpä päätimme järjestää suomityttöjen kanssa pienet juhlat. Iltapäivällä menimme Irchelin puistoon pienelle picnicille grillailemaan. Essin ja Henriikan lisäksi mukaamme liittyi Pilvi, joka oli vierailemassa Henriikan luona, Adelinn, Daniëlle, Kevin ja Dim. Ilma ei ollut mikään paras, joten kun ruoat oli syöty ja ulkona ei oikein tarennut enää olla siirryimme juhlimaan Henriikan, Essin, Kevinin ja Dimin Woko asuntoon. Siellä saimme lisää seuraa ja sain pitkästä aikaa niin salmiakkia kuin salmariakin. Keskiyön aikoihin lähdimme järvelle juhannusuinnille. Ilma oli aika kylmä, mutta järven vesi oli ihanan lämmin, joten viihdyimme uimassa vähän pidemmänkin aikaa. Juhannus oli kyllä erittäin onnistunut ja rento, paitsi Adelinnin osalta, joka onnistui murtamaan jalkansa. Ajoitus tähän ei olisi voinut olla huonompi, sillä lähdimme seuraavana viikonloppuna haikkaamaan Zermattiin ja Adelinn joutuu nyt tietenkin jättämään sen väliin. Onneksi hänellä ei kuitenkaan ole kuulemma kauheasti kipuja.

Seuraavana aamuna hyppäsin junaan jo puoli yhdeksän aikoihin ja suuntasin kohti Lausannea. Isälläni alkoi sunnuntaina siellä koulutus, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväksi, näkisin isääni ja paljon kehuttua Lausannea samaan aikaan. Saavuin Lausannen juna-asemalle noin yhdentoista aikoihin ja järkytys oli aikamoinen. Roskaa lenteli ympäriinsä ja kerjäläisiä näin kahden korttelin mittaisella kävelymatkalla kolme. Eihän siinä muuten mitään, tämähän on aika normaalia Euroopassa, mutta Sveitsissä? Hetken jo ehdin panikoimaan, että olin istunut junassa liian kauan ja nyt löysin itseni aivan eri maasta. Ihmiset olivat myös keskimäärin epäsiistimmän näköisiä kuin Zürichissä, jotkut jopa pelottavan näköisiä. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kävellä järven rannalle, kun sitä niin kehutaan. Mitä lähemmän järveä pääsin, sitä siistimmäksi kadut muuttuivat, rakennukset olivat kauniimpia ja maa alkoi jälleen muistuttaa Sveitsiä. 

En ollut ottanut oikeastaan ollenkaan selvää Lausannen nähtävyyksistä ja kun pääsin järven rantaan näin edessäni linnan näköisen rakennuksen ja olin heti ylpeä itsestäni kun löysin jonkin nähtävyyden niinkin nopeasti. Pienen tarkastelun jälkeen huomasin, ettei linna ollutkaan niin vanha kuin aluksi luulin ja sisäänkäynnin päällä luki Châteu d’Ouchy. Tämä kuulosti tutulta, tarkastin isältäni saaman viestin ja siinähän se oli, tämä ”linna” olikin hotellimme. Tiesin, ettei check-in aika olisi vielä ja minulla ei ollut paljon tavaraa mukana, joten päätin vähän kierrellä ennen kuin menisin hotelliin. Lähdinkin kävelemään järvenrantaa pitkin ja pakko on kyllä sanoa, että kyseinen järvi on upea! Korkeat vuoret ympäröivät tätä suhteellisen suurta järveä, jossa vesi on sininen ja tyyni. 

Käveleskelin yhteensä n. neljä tuntia, kunnes pääsin vihdoin hotelliin ottamaan päikkärit. Paljon kaivattujen päiväunien jälkeen lähdin keskustaan kiertelemään. Kello alkoi olemaan jo niin paljon, että kaupat olivat jo kiinni tai juuri sulkeutumassa. Voi olla, että tämä vaikutti fiiliksiini osittain, mutta en kyllä tykännyt Lausannen keskustasta yhtään. Se oli hyvin hyvin likainen ja katukaupustelijoitakin löytyi suhteellisen paljon, mitä en ole ennen nähnytkään Sveitsissä, jollei ole ollut joku erityinen tapahtuma.

Tapasin isän kello seitsemän aikoihin juna-asemalla ja lähdimme hotellin kautta syömään. Vaikka tänä juhannuksena jäivätkin vanhempien väsäämät juhannuspäivän herkkugrilliruoat syömättä, en voinut valittaa, sillä valitsemassamme ravintolassa ruoka oli todella herkullista ja täyttävää (Academia taisi olla ravintolan nimi).

Ruokailun jälkeen lähdimme vielä käveleskelemään ja löysimme espanjalaisen ulkoilmakonsertin. Aika kummallista musiikkia, mutta ihan hauskaa katseltavaa.

Hotelli oli todella kiva, siisti ja palvelu pelasi. Seuraavana aamuna, aamupalan jälkeen menimme isän kanssa pienelle risteilylle Geneve järvellä, Montreuxiin ja takaisin. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa lähteä kiertelemään Montreuxissa, mutta se ei hirveästi haitannut, sillä meidän kummankin jalat olivat kipeät kävelystä. Takaisin Lausanneen päästyämme lähdimme lähes välittömästi isän koulutuspaikalle. Se oli myös minulle hyvin kiinnostavaa, vaikka en itse koulutukseen voinutkaan osallistua, mutta sain yksityisen kierroksen IDM koulutuskeskuksessa ja opinkin paljon tästä arvostetusta keskuksesta. Ainoa asia mikä hieman harmitti, oli että kierros kesti oletettua kauemmin, joten en ehtinyt käymään olympiamuseossa ennen kotiin lähtöä. Olen kuitenkin käynyt museossa aiemmin (n.11 vuotta sitten:D), joten ehkä se ei haittaa?