Pummista prinsessaksi

... tai ei ehkä ihan prinsessaksi, mutta hienostuneeksi kuitenkin. :)

Mikäs onkaan sen ihanampaa kuin herätä aikaisin aamulla ja tietää, että tänään pääsee laskettelemaan! Sitä tunnetta ei vähäiset (lue: n.3h) yöunet latista. Aiemman päivän juhlimisesta huolimatta aloimme siis Janinan kanssa vetämään laskettelukamppeita päällemme jo seitsemän aikoihin aamulla ja lähdimme kohti Zürichin päärautatieasemaa. Engelberg täältä tullaan!

Junamatka taittui rennosti maisemia ihaillen ja torkkuen. Vihdoin Engelbergissä lähdimme intopiukassa vaihtamaan paperisia laskettelulippuja kortteihin. Mutta kuinkas kävikään. Juna-aseman lippupisteellä meille ilmoitettiin, että rinteet ovat vielä kiinni kovan tuulen takia ja meidät ohjattiin laskettelukeskuksen omaan lippupisteeseen, missä he voisivat kertoa pääseekö rinteille ollenkaan. No reippaina tyttöinä lähdimme sitten kävelemään kohti laskettelukeskusta, räpsittiin kuvia Alpeista ja toivoimme parasta. Kauan meidän ei kuitenkaan tarvinnut kävellä, ennen kuin saimme vastaantulijoilta tietää, ettei laskettelijoita päästetä ylös. Pakko myöntää, että siinä vaiheessa aikainen herätys ja turha junamatka alkoivat hieman ottamaan päähän. Kun olimme näinkin pitkälle kuitenkin tulleet, päätimme ottaa kuvat itsestämme täydet laskettelukamat päällä, Alppien edessä. Näin pitkälle me päästiin:

Kävimme kuitenkin laskettelukeskuksen lippupisteellä pyytämässä rahojamme takaisin, tämä kuitenkin onnistuu ilmeisesti vain juna-aseman lippupisteellä. Siinä vaiheessa jo nauratti oma epäonnemme. Päätimme mennä nauttimaan kahvit ja jäätelöt ennen juna-asemalle palaamista. Ei ainakaan tulisi ihan täysin turha edestakaisin reissu. 

Saimme kuin saimmekin laskettelulippumme korvattua, mutta junalippujamme emme. Onneksi meidän pitäisi muutenkin vaihtaa junaa Luzernissa, joten päätimme viettää päivämme siinä kauniissa kaupungissa, jottemme tuhlaisi kalliita junalippuja.

Sporttisesti pukeutuminenhan on tällä hetkellä vahvasti muodissa, no me vietiinkin Janinan kanssa tämä muoti seuraavalle tasolle. Kiertelimme siis Luzernia kunnon lasketteluvaatteissa, toppahousuja unohtamatta. Monot ja sukset saimme onneksi jättää juna-asemalle talteen. Kyllä siinä oli olo kuin julkisuuden henkilöllä, käänsimme niin paljon katseita Luzernin kaduilla. Eikä toppahousujen suhinakaan auttanut asiaa. Jollei meidän tuloamme nimittäin nähnyt, niin sen ainakin kuuli. 

Ruokailimme jokirannassa sijaitsevassa pubissa (eihän niillä vaatteilla paljon muualle olisikaan päässyt), jonka jälkeen kaupunki avautui meille ihan uudella tavalla. Hyvä ruoka, parempi mieli. Taivas oli jo alkanut hämärtymään ja jouluvalot menivät päälle. Useat jouluvalot, leveä joki ja kauniit vanhat rakennukset olivat kyllä todella upeaa katseltavaa. Joulumielikin kohosi entisestään. 

Luzernista lähdimme takaisin Zürichiin noin viiden aikaan, laitoimme vähän vähemmän sporttiset vaatteet päälle ja lähdimme kiertelemään keskustaa ja ihastelemaan puolestaan Zürichin tuhansia jouluvaloja. Neumarktilla oli erään gallerian 50-vuotisjuhlat, jonka tarjoilija tarjosi meille viiniä, kun ihmettelimme ohi kävellessämme, että mitäs siinä oli menossa. Galleria oli paljon suurempi, kuin ulkoapäin näytti ja se oli täynnä kauniita sisustuselementtejä.

 Kiertelyn jälkeen jäimme ulos juomaan viiniämme ja kummasti aina kun lasi tyhjeni, oli tarjoilija jo kaatamassa lisää. Siellä tarjoiltiin viinin lisäksi vielä ihanaa kasviskeittoa. Jos päivällä Luzernissa oli hieman pummiolo epäsiisteissä vaatteissa ja suttuisilla hiuksilla, oli illalla aika hienostunut olo gallerian juhlissa taiteilijoiden, muotoilijoiden ja arkkitehtien seurassa. Emme kuitenkaan jääneet hirveän myöhään vaan lähdimme kotiin jo ennen kahtatoista. Uni oli kyllä tarpeessa. 

 kuvat: minä ja Janina