Davos

Tänään on kyllä ihan eri fiilis eiliseen verrattuna. Viimeinen tentti ennen joululomaa lukulomaa on tehty ja Zürichin taivas on sininen, alpit näkyvät kaukaisuudessa ja aurinkokin vähän pilkahtaa. Kamala harmaus on väistynyt edes päiväksi ja lähtöni Suomeen lähestyy kovaa vauhtia. Eipäs olekaan ihme, että tämä tyttö on ollut yhtä hymyä aamusta lähtien. 

Vaikka päivä on aika kiireinen, sillä minun pitää ehtiä vielä hoitaa muutama asia ennen Suomen matkaani (mm. väliaikainen muutto omasta kodista Emman vanhaan kämppään), löysin vihdoin aikaa kirjoittaa Davosin reissusta. 
5.12. lähdin siis jälleen ESN matkalle, tälläkertaa Davosiin laskettelemaan. Lähtö oli illalla, joten rinteille päästiin vasta lauantaina. Matkassa mukana oli ESN Zürichin lisäksi kaksi muuta ESN ryhmää Sveitsistä.

Minulle tuttuja matkalle lähti Michelle, Kendall, Kaisa, Melanie, Martin Kristian, Hunter, Axel ja heidän lisäkseen vielä kourallinen puolituttuja. Päätimme, että emme juhlisi perjantaina, jotta jaksaisimme ottaa kaiken irti laskettelusta lauantaina ja suunnitelmissa olikin mennä ajoissa nukkumaan. Jaoin huoneen Michellen, Kaisan ja Kendallin kanssa ja pääsimmekin sänkyyn hyvissä ajoin. 

Hostellimme oli siisti ja erittäin hyvällä paikalla. Kaikki sen huoneet olivat meille varattuja, mutta valitettavasti alakerran baari ei ollut. Perjantaina baarissa soitti livebändi, erittäin kovaäänistä ja huonoa musiikkia. Meidän toiveet pirteästä lauantaista murskautuivat huutavien ihmisten ja basson aiheuttaman värinän takia. Huoneessa oli lähes mahdotonta nukkua. Loppuyöstä, kun ihmisten huutelua ei enää kuulunut niin paljon, minun yöuniani häiritsi kuitenkin eniten Michelle joka valitti melusta alasängyssä.

No mitäs pienistä, lauantai oli laskupäivä ja ollaanhan sitä ennenkin laskettu vähillä unilla. Ensimmäisenä laskupäivänä laskimme Jakobshornilla. Lunta oli lumikoneiden takia kiitettävästi, joten kiviä ei tarvinnut kamalasti pelätä. Laskettelu on kyllä jotain niin ihanaa! Varsinkin Alpeilla, kun näkymät ovat niin uskomattoman kauniita. Siinä laskettelun huumassa ei hirveästi haitannut se, että oli pilvistä ja näkyvyys laskiessa ei ollut mikään optimaalinen. Tekolumien takia rinteet menivät myös nopeasti jäisiksi ja muhkuraisiksi, mutta ei pieni haaste mitään haittaa ja sain sentään kunnon reisitreenin siinä samalla. Aloittelijoille tuo oli tietysti ikävää, mutta heille oli onneksi varattu hiihdonopettaja, joka pystyi sitten opastamaan heitä vaikeissakin paikoissa.

Onnistuneen laskupäivän jälkeen menimme hostellille suihkuun ja lähdimme katsomaan jääkiekkoa HCD (Hockey Club Davos) vs. Rapperswil-Jona Lakers. Davosissa oleva jääkiekkohalli on kuuluisa, osittain siksi, että se on lähes kokonaan puusta tehty. Se tekikin paikasta aika näyttävän näköisen. Kokemus oli kyllä tavallaan outo, sillä suurin osa ihmisitä (me mukaan lukien) oli seisomapaikoilla, enpä ole ennen nähnyt noion  paljon seisomapaikkoja jääkiekkohallissa. Peli ei ollut ehkä parhaimmasta päästä, mutta oli sitä kuitenkin hauska seurata varsinkin, kun Davosin joukkueessa pelaa kaksi suomalaista.

Matsin jälkeen lähdimme baariin tanssimaan. Hauskaa oli, vaikka DJ olikin hieman aikaansa jäljessä ja musiikki ei ihan hirveästi innostanut. Osittain DJn ja osittain väsymyksen takia päätimme kuitenkin lopettaa illan lyhyeen ja mennä ajoissa nukkumaan. Nukkumaanmeno venyi kuitenkin hieman, kun jäimme hostellilla muiden matkaajien kanssa suustamme kiinni, mutta saimme sentään nukuttua paremmin kuin aiempana yönä.

Sunnuntaina oli vuorossa Parsenn, laskettelukeskus, jossa olen käynyt muutamaankin otteeseen perheen kanssa. Rinteet siellä olivat uskomattoman hyvässä kunnossa suhteessa vuodenaikaan ja säähän. Oli jännää laskea, kun vuoren huipulla aurinko paistoi, mutta kun laski vähän matkaa, niin jouduimme pilven sisään ja näkyvyys muuttui nollaksi. Rinteiden hyvän kunnon takia, ei kuitenkaan tarvinnut pelätä laskemista liikaa, sillä vaikka ei nähnytkään eteenpäin, niin pystyi luottamaan rinteeseen. Parsenn on kyllä paikka, mihin on kiva palata aina uudelleen. Tietty se on parhaimmillaan, kun lunta on paljon ja kaikki rinteet on auki, mutta oli se nytkin hieno kokemus ja oli huvittavaa katsoa, että mm. paikka missä yleensä on half pipe oli nyt vain kivinen kuoppa. 

tässä näkyvyys vielä hyvä suhteessa loppupäivään

Päivän mittaan pilvet kuitenkin nousivat ja lumisade alkoi. Näkyvyys alkoi olla jo niin huono, että päätimme lopettaa laskemisen puolisen tuntia suunniteltua aiemmin ja menimme nauttimaan minttukaakaot. Pitihän näiden muidenkin saada maistaa Suomen parasta Apès-ski juomaa.
 Hyvän laskupäivän jälkeen tapasimme kaikki hostellilla ja lähdimme siitä junalla takaisin Zürichiin. Ette arvaakaan kuinka hyvältä oma sänky ja hiljainen huone tuntuivat unettomien öiden jälkeen.