Davos

Tänään on kyllä ihan eri fiilis eiliseen verrattuna. Viimeinen tentti ennen joululomaa lukulomaa on tehty ja Zürichin taivas on sininen, alpit näkyvät kaukaisuudessa ja aurinkokin vähän pilkahtaa. Kamala harmaus on väistynyt edes päiväksi ja lähtöni Suomeen lähestyy kovaa vauhtia. Eipäs olekaan ihme, että tämä tyttö on ollut yhtä hymyä aamusta lähtien. 

Vaikka päivä on aika kiireinen, sillä minun pitää ehtiä vielä hoitaa muutama asia ennen Suomen matkaani (mm. väliaikainen muutto omasta kodista Emman vanhaan kämppään), löysin vihdoin aikaa kirjoittaa Davosin reissusta. 
5.12. lähdin siis jälleen ESN matkalle, tälläkertaa Davosiin laskettelemaan. Lähtö oli illalla, joten rinteille päästiin vasta lauantaina. Matkassa mukana oli ESN Zürichin lisäksi kaksi muuta ESN ryhmää Sveitsistä.

Minulle tuttuja matkalle lähti Michelle, Kendall, Kaisa, Melanie, Martin Kristian, Hunter, Axel ja heidän lisäkseen vielä kourallinen puolituttuja. Päätimme, että emme juhlisi perjantaina, jotta jaksaisimme ottaa kaiken irti laskettelusta lauantaina ja suunnitelmissa olikin mennä ajoissa nukkumaan. Jaoin huoneen Michellen, Kaisan ja Kendallin kanssa ja pääsimmekin sänkyyn hyvissä ajoin. 

Hostellimme oli siisti ja erittäin hyvällä paikalla. Kaikki sen huoneet olivat meille varattuja, mutta valitettavasti alakerran baari ei ollut. Perjantaina baarissa soitti livebändi, erittäin kovaäänistä ja huonoa musiikkia. Meidän toiveet pirteästä lauantaista murskautuivat huutavien ihmisten ja basson aiheuttaman värinän takia. Huoneessa oli lähes mahdotonta nukkua. Loppuyöstä, kun ihmisten huutelua ei enää kuulunut niin paljon, minun yöuniani häiritsi kuitenkin eniten Michelle joka valitti melusta alasängyssä.

No mitäs pienistä, lauantai oli laskupäivä ja ollaanhan sitä ennenkin laskettu vähillä unilla. Ensimmäisenä laskupäivänä laskimme Jakobshornilla. Lunta oli lumikoneiden takia kiitettävästi, joten kiviä ei tarvinnut kamalasti pelätä. Laskettelu on kyllä jotain niin ihanaa! Varsinkin Alpeilla, kun näkymät ovat niin uskomattoman kauniita. Siinä laskettelun huumassa ei hirveästi haitannut se, että oli pilvistä ja näkyvyys laskiessa ei ollut mikään optimaalinen. Tekolumien takia rinteet menivät myös nopeasti jäisiksi ja muhkuraisiksi, mutta ei pieni haaste mitään haittaa ja sain sentään kunnon reisitreenin siinä samalla. Aloittelijoille tuo oli tietysti ikävää, mutta heille oli onneksi varattu hiihdonopettaja, joka pystyi sitten opastamaan heitä vaikeissakin paikoissa.

Onnistuneen laskupäivän jälkeen menimme hostellille suihkuun ja lähdimme katsomaan jääkiekkoa HCD (Hockey Club Davos) vs. Rapperswil-Jona Lakers. Davosissa oleva jääkiekkohalli on kuuluisa, osittain siksi, että se on lähes kokonaan puusta tehty. Se tekikin paikasta aika näyttävän näköisen. Kokemus oli kyllä tavallaan outo, sillä suurin osa ihmisitä (me mukaan lukien) oli seisomapaikoilla, enpä ole ennen nähnyt noion  paljon seisomapaikkoja jääkiekkohallissa. Peli ei ollut ehkä parhaimmasta päästä, mutta oli sitä kuitenkin hauska seurata varsinkin, kun Davosin joukkueessa pelaa kaksi suomalaista.

Matsin jälkeen lähdimme baariin tanssimaan. Hauskaa oli, vaikka DJ olikin hieman aikaansa jäljessä ja musiikki ei ihan hirveästi innostanut. Osittain DJn ja osittain väsymyksen takia päätimme kuitenkin lopettaa illan lyhyeen ja mennä ajoissa nukkumaan. Nukkumaanmeno venyi kuitenkin hieman, kun jäimme hostellilla muiden matkaajien kanssa suustamme kiinni, mutta saimme sentään nukuttua paremmin kuin aiempana yönä.

Sunnuntaina oli vuorossa Parsenn, laskettelukeskus, jossa olen käynyt muutamaankin otteeseen perheen kanssa. Rinteet siellä olivat uskomattoman hyvässä kunnossa suhteessa vuodenaikaan ja säähän. Oli jännää laskea, kun vuoren huipulla aurinko paistoi, mutta kun laski vähän matkaa, niin jouduimme pilven sisään ja näkyvyys muuttui nollaksi. Rinteiden hyvän kunnon takia, ei kuitenkaan tarvinnut pelätä laskemista liikaa, sillä vaikka ei nähnytkään eteenpäin, niin pystyi luottamaan rinteeseen. Parsenn on kyllä paikka, mihin on kiva palata aina uudelleen. Tietty se on parhaimmillaan, kun lunta on paljon ja kaikki rinteet on auki, mutta oli se nytkin hieno kokemus ja oli huvittavaa katsoa, että mm. paikka missä yleensä on half pipe oli nyt vain kivinen kuoppa. 

tässä näkyvyys vielä hyvä suhteessa loppupäivään

Päivän mittaan pilvet kuitenkin nousivat ja lumisade alkoi. Näkyvyys alkoi olla jo niin huono, että päätimme lopettaa laskemisen puolisen tuntia suunniteltua aiemmin ja menimme nauttimaan minttukaakaot. Pitihän näiden muidenkin saada maistaa Suomen parasta Apès-ski juomaa.
 Hyvän laskupäivän jälkeen tapasimme kaikki hostellilla ja lähdimme siitä junalla takaisin Zürichiin. Ette arvaakaan kuinka hyvältä oma sänky ja hiljainen huone tuntuivat unettomien öiden jälkeen.

Lomaa odotellessa

Olen kirjoitusten aikataulussa hieman myöhässä, sillä en ole vieläkään ehtinyt edes aloittamaan tämän kuukauden ensimmäisestä viikonlopusta kertovaa postausta. Mutta minkäs sille mahtaa, että on ollut niin paljon kirjoitettavaa mm. kavereiden vierailuista. Enkä toisaalta halua tehdä yhdestä postauksesta kamalan pitkää, sillä eihän sitä kukaan jaksaisi lukea. Viikonloppuisin en edes yritä ehtiä postailla mitään, saatte tekin sitten vähän taukoa minun juttujen lukemisesta, joten ei olekaan ihme, että tämä blogi ei ole ihan reaaliajassa. Vieläkään en kerro viikonlopustani Davosissa (5.-7.12), vaan avaudun vähän ajankohtaisemmasta aiheesta.

Tentit ovat alkaneet, kaksi takana ja yksi edessä. Näin ennen joulua siis, virallinen tenttikausi alkaa vasta tammikuussa. Tulin juuri kotiin lukukauden viimeiseltä luennolta, pitäisi olla helpottunut olo. Enää yksi tentti ennen joululomaa. Helpotus on kuitenkin kaukana. Ensimmäinen tenttini meni ihan hyvin, se oli saksan kielioppi ja sen jälkeen olinkin hyvällä mielellä tulevia tenttejä varten. Sitten tuli toinen tentti, jonka aihe oli suhteellisen helppo ”A primer in Entrepreneurship” ja tenttikirjakin oli todella helppoa luettavaa, paljon listoja, joita oli hankala muistaa ulkoa, mutta äärettömän yksinkertaista tekstiä ja suurin osa asioista oli itsestäänselvyyksiä. Kyseessä on kuitenkin alkeiskurssi ja itse opiskelen jo neljättä vuotta kauppakorkeakoulussa. 

Motivaatiota tenttiin lukuun ei kauheasti ollut, sillä kurssi oli minulle vain ns. ”täytekurssi” ja poikaystäväni saapui Sveitsiin viisi päivää ennen tenttiä. Sain kuin sainkin kuitenkin luettua niin hyvin, että menin tenttiin ”kyllä tästä heittämällä läpi päästään”-mentaliteetilla. Istuin tenttisaliin, katsoin 15 sivuisen tentin ensimmäistä sivua ja hymyni hyytyi erittäin nopeasti. Tentti muistutti minua pitkälti kauppiksen pääsykokeista, paljon kysymyksiä asioista, jotka eivät mittaa osaamista, vaan sitä, kuka osaa alueen ulkoa. Yrittäjyyden tentissä oli laskentatoimen termien selittelyä ja muutenkin kysymykset eivät olleet oleellisia, vaan jotain nippelitietoja, jotka oli mainittu kerran koko kirjassa tai luennoilla. Aikaa vastata kysymyksiin, meillä oli tasan tunti ja ensimmäistä kertaa vuosiin tein tenttiä ihan loppuun asti. 

Tentin jälkeen käytävillä kuhisi vihaisia ja surullisia opiskelijoita. Kaikki kenelle puhuin pelkäävät reputtavansa. Se siitä rennosta joululomasta, mistä olen kovin haaveillut. Tammikuussa on edessä haastavimmat tentit. Noista kahdessa minulla on sama professori, joka totesi kandikurssilla, että huhut, jonka mukaan 60 % reputti tentin viimevuonna, on naurettavia. Oikea luku on 48 %. Tai jotain siihen suuntaan, en ollut edes kuullut koko huhuista ennen tätä. Tulin juuri kyseisen professorin maisterivaiheen kurssiluennolta, jossa hän kertoi tulevasta tentistä. Tentti koostuu 3-4 lyhyestä kysymyksestä (n.10 rivin vastaus/tehtävä), 3-4 esseekysymyksestä (vastaus n. 1 sivu/tehtävä) ja 1-2 case tehtävästä (vastaus 2 sivua/tehtävä). Aikaa tehdä tämä "pikkuinen" tentti on kaksi tuntia. Tenttialueeseen kuuluu kaksi kirjaa ja luentoslidet, kiitos tästä.Viime viikolla ihmettelin, kun ruotsalaiset pojat valittivat minulle, koulun olevan niin raskasta, että haluavat vain mennä kotiin äidin hoivaan… nyt alan ymmärtää.

En tajua, miksi meillä pitää olla tenttejä joulun jälkeen ja näin pilataan joululoma. Muutenkin osat Sveitsin koulusysteemistä kummastuttaa. Esimerkiksi arvostelu. Tentit arvostellaan numeroilla 1-6. Kuulostaa järkevältä, kunnes kuulet, että 1-3,5 ovat kaikki hylättyjä. Ei siis ole tarpeeksi, että saat kuulla, että et läpäissyt tenttiä, vaan sinun epäonnistumisesikin arvioidaan. Hullua.

Sanomatta onkin selvää, että olen valmis tulemaan Suomeen joululomalle, jos sitä siksi nyt voi edes kutsua. Saanpa edes pienen tauon tenteistä. Kolme tenttiä ei ole mitään verrattuna siihen määrään, mitä Suomessa teen yhden tenttiviikon aikana, mutta tuo viimeinen tentti kyllä masensi. Eikä tähän oloon auta sateinen, tuulinen ja harmaa ilma, mikä täällä tällä hetkellä vallitsee. 

Anteeksi avautumisesta, huomenna toivottavasti palaan blogin puolelle vähän iloisemmin mielin ja pääsen lisäilemään vähän kuvia Davosin reissustakin. Nyt jatkan jälleen lukemista.

#silmäpussit

Vieraiden tulossa on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta saan nähdä taas pitkästä aikaa ihania ystäviäni ja perhettäni, teen jatkuvasti jotain, enkä vaan jää koulupäivän jälkeen kotiin makoilemaan sängylle ja saan hyvällä omallatunnolla käyttäytyä täällä kuin turisti. Toisaalta kouluhommille ei jää aikaa, joten ne kasautuvat, joko minun pitää keksiä uusia paikkoja, mitä näyttää jatkuvasti (mikä on yllättävän hankalaa) tai tehdä jokaisen kaverin kanssa täsmälleen samat asiat, joka vie taas aikaa pois minulta, kun voisin itse esim. lähteä vähän kauemmas kokemaan jotain uutta ja ehkä isoin miinus on väsymys. Kun on vieraita ja he ovat lomalla ja täällä vain rajallisen ajan, on aika käytettävä täysin hyödyksi. Tämä meinaa myöhäisiä iltoja ja aikaisia aamuja ja päivän aikana ei voi levätä lainkaan. Varsinkin Polyballin jälkeisenä sunnuntaina minulla olisi tehnyt mieli jäädä vain sänkyyn nukkumaan koko päiväksi. Takana alkoi olla liian monta unetonta yötä. Vieraitakin oli ollut niin tiuhaan tahtiin, että en ollut vielä kunnolla toipunut aiemmasta, ennen kuin seuraava jo tuli.Voisinkin melkein muuttaa blogini nimeksi: elämäni matkaoppaana;)

En kuitenkaan voinut jäädä vain makoilemaan, sillä sunnuntai oli Janinan viimeinen päivä Sveitsissä ja Zürichin keskustassa oli vielä paljon nähtävää. Ei siis auttanut kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja nousta ylös. Päivä oli kuitenkin hauska ja kiertelimme paljon keskustan sillä alueella, missä en itse usein liiku, joten tämä oli kiinnostavaa minullekin. Meillä kävi myös tuuri, sillä oli ensimmäinen adventti, joten kaikki kaupat ja joulumarkkinat olivat poikkeuksellisesti auki. 

Kiertelimme, kuvasimme, söimme kanasalaatin ja flammkuchenin Henricissä, naureskelimme jatkuvalle väsymykselle ja kuville sillä vierailun teemana näytti olevan #silmäpussit. Sitten olikin Janinan aika lähteä kotiin. Iski kamalan tyhjä olo, kun Janina lähti. Vaikka väsymys painoi päälle, niin olisin halunnut vierailun jatkuvan vielä pidempään. Janinan vierailu onnistui minusta parhaiten tähänastisista, sillä hän pääsi eniten näkemään sitä, millaista minun elämäni on täällä ihan oikeasti. 

Vaikka koulujutut jäävät vähän rästiin, silmäpussit kasvavat ja omaa aikaa ei oikein ole, ovat kaikki vierailut sen arvoisia. Saan kyllä olla kiitollinen kaikista ystävistäni ja ihanasta perheestäni.

 kuvat: Janina ja minä