Tämän postauksen kuvat eivät ole mitenkään hienoja, koitin
parhaani, mutta parempia tästä paikasta ei saa jollei ala valehtelemaan.
Uusi
kotini sijaitsee Engessä, mikä on hieno alue järven rannalla ja vain n. 10
minuutin ratikkamatkan päässä keskustasta. Alue on siis ihana, mutta haluan
silti muuttaa.
Omassa huoneessani ei ole valittamista: tilava huone, oma
parveke ja siisti laminaatti lattia. Mikä siis on vikana, kun huone ja alue
ovat loistavat? Ensimmäinen ja suurin ongelma on vuokra, 1100chf kuukaudessa huoneesta kämpässä
minkä jaan viiden miehen kanssa. Toisen ongelman aiheuttaa juuri nämä viisi miestä.
Kämppäkaverini eivät siis ole nuoria opiskelijoita, vaan työssäkäyviä miehiä.
En oikeastaan näe heitä kovin usein, meillä ei ole yhteistä olohuonetta vaan
jaamme pelkästään keittiön ja vessat. Viidestä kämppäkaveristani olen
itseasiassa nähnyt vain neljä, vaikka olen täällä jo kuukauden asunut. Heidän
olemassaolonsa kuitenkin huomaa. Meillä ei ole omia astioita vaan jaamme lähes
kaiken. Nämä miehet eivät kuitenkaan ilmeisesti osaa siivota jälkiään, sillä lähes kaikki
astiat ovat tahmaisia. Tätä tekee vielä kummallisemmaksi se, että meillä on
astianpesukone. En tosin tiedä käyttääkö sitä kukaan. Kävin tietenkin IKEAssa
ostamassa omat astiat, joten se ongelma on nyt hoidettu. Meillä käy myös
onneksi kerran viikossa siivooja siivoamassa yleiset tilat, tämä ei ole kuitenkaan estänyt
banaanikärpäsiä valloittamasta asuntoamme. En ole oikeasti koko elämäni aikana
nähnyt näin paljon banaanikärpäsiä. Laitoin huoneeseeni ansan ja parin päivän
jälkeen siellä oli noin 30 banaanikärpästä, vaikka en edes pidä huoneessani ruokaa
tai roskista. Joku kämppäkavereistani on myös päättänyt ottaa tavaksi kuivattaa
lenkkisukkiaan hammasharjani yläpuolella, säilytän siis hammasharjaani nykyään
vessan sijasta omassa huoneessani. Että tällainen hygieeninen elämäntapa minun kämppäkavereillani.
En kuitenkaan halua liikaa valittaa, sillä omassa huoneessani
viihdyn erittäin hyvin. Banaanikärpäsansan virityksen jälkeen ei
huoneessanikaan enää pörräile häiritseviä otuksia ja kaikki kämppäkaverini
kenelle olen jutellut, ovat vaikuttaneet mukavilta ihmisiltä. Oikeastaan jos
vuokra ei olisi noin korkea, pitäisin varmaan suuni kiinni tyytyväisenä. No ei
auta muuta kuin toivoa, että löydän kivan huoneen jostain halvemmalla.
Viikonlopusta on onneksi tulossa iloisempia postauksia,
sillä huomenna lähden päiväretkelle Luzerniin ja lauantaina on toivottavasti
taas luvassa haikkausta (patikointia? vaellusta? en tiedä mikä on oikea
suomenkielinen sana tälle). En jaksa odottaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti