(jatkoa edelliseen postaukseen)
Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme haikkaamaan. Matkamme ei ollut hirveän raskas, sillä mökkimme sijaitsi jo todella korkealla, joten korkeusero ei ollut suuri. Lähdimmekin kävelemään ensin alamäkeen kohti Alteschgletscher ikijäätä. Matkan alku taittui metsässä ja retkestä teki vielä kiinnostavamman se, että Reto osasi kertoa meille asioita ympäristöstä ja eläimistä.
Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme haikkaamaan. Matkamme ei ollut hirveän raskas, sillä mökkimme sijaitsi jo todella korkealla, joten korkeusero ei ollut suuri. Lähdimmekin kävelemään ensin alamäkeen kohti Alteschgletscher ikijäätä. Matkan alku taittui metsässä ja retkestä teki vielä kiinnostavamman se, että Reto osasi kertoa meille asioita ympäristöstä ja eläimistä.
Päästyämme ikijään luo
sain kokea jotain uskomattoman hienoa. Nousimme nimittäin ikijäälle,
laitoimme piikikkäät ”pohjat” kenkiimme ja pääsimme kävelemään ikijään päällä.
Sitä ei saakaan ihan joka päivä tehdä. Ikijää nimittäin liikkuu jatkuvasti ja
sen päällä käveleminen voi olla vaarallista, jollei tiedä tarkalleen mitä
tekee. Onneksi Reto tiesi ja hän ohjasi meitä jäätiköllä. Oli kummallista miten
jäätikön vieressä oli niin lämmin, vaikka jäätikön päällä
kylmä.
Reto kertoi, että normaali hinta ikijääkierrokselle on 800chf/ryhmä, ja me saimme sen vaivaisen viinipullon hinnalla. En voisi olla kiitollisempi, en ole varmaan ikinä kokenut mitään niin hienoa.
Reto kertoi, että normaali hinta ikijääkierrokselle on 800chf/ryhmä, ja me saimme sen vaivaisen viinipullon hinnalla. En voisi olla kiitollisempi, en ole varmaan ikinä kokenut mitään niin hienoa.
Tunsin oloni niin pro haikkaajaksi :D |
Jäätikön päällä kävelyn ja ihailun jälkeen kävimme vielä nopeasti luolassa jäätikön alla. Se oli uskomattoman kaunis. Emman sanoja lainaten se voisi olla suoraan Frozenista. Luolalta mentiin pienen järven rantaan lounaalle ja sieltä alkoikin paluumatka metsän läpi mökille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti