Tänä vuonna jäivät mökkijuhannukset viettämättä, mutta
pitihän sitä kesän pisintä päivää jotenkin juhlistaa. Niinpä päätimme järjestää
suomityttöjen kanssa pienet juhlat. Iltapäivällä menimme Irchelin puistoon pienelle
picnicille grillailemaan. Essin ja Henriikan lisäksi mukaamme liittyi Pilvi,
joka oli vierailemassa Henriikan luona, Adelinn, Daniëlle, Kevin ja Dim. Ilma
ei ollut mikään paras, joten kun ruoat oli syöty ja ulkona ei oikein tarennut
enää olla siirryimme juhlimaan Henriikan, Essin, Kevinin ja Dimin Woko
asuntoon. Siellä saimme lisää seuraa ja sain pitkästä aikaa niin salmiakkia
kuin salmariakin. Keskiyön aikoihin lähdimme järvelle juhannusuinnille. Ilma
oli aika kylmä, mutta järven vesi oli ihanan lämmin, joten viihdyimme uimassa
vähän pidemmänkin aikaa. Juhannus oli kyllä erittäin onnistunut ja rento,
paitsi Adelinnin osalta, joka onnistui murtamaan jalkansa. Ajoitus tähän ei
olisi voinut olla huonompi, sillä lähdimme seuraavana viikonloppuna haikkaamaan
Zermattiin ja Adelinn joutuu nyt tietenkin jättämään sen väliin. Onneksi
hänellä ei kuitenkaan ole kuulemma kauheasti kipuja.
Seuraavana aamuna hyppäsin junaan jo puoli yhdeksän aikoihin
ja suuntasin kohti Lausannea. Isälläni alkoi sunnuntaina siellä koulutus, joten
päätin käyttää tilaisuutta hyväksi, näkisin isääni ja paljon kehuttua Lausannea
samaan aikaan. Saavuin Lausannen juna-asemalle noin yhdentoista aikoihin ja
järkytys oli aikamoinen. Roskaa lenteli ympäriinsä ja kerjäläisiä näin kahden
korttelin mittaisella kävelymatkalla kolme. Eihän siinä muuten mitään, tämähän
on aika normaalia Euroopassa, mutta Sveitsissä? Hetken jo ehdin panikoimaan,
että olin istunut junassa liian kauan ja nyt löysin itseni aivan eri maasta.
Ihmiset olivat myös keskimäärin epäsiistimmän näköisiä kuin Zürichissä, jotkut
jopa pelottavan näköisiä. Päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja
kävellä järven rannalle, kun sitä niin kehutaan. Mitä lähemmän järveä pääsin,
sitä siistimmäksi kadut muuttuivat, rakennukset olivat kauniimpia ja maa alkoi jälleen
muistuttaa Sveitsiä.
En ollut ottanut oikeastaan ollenkaan selvää Lausannen
nähtävyyksistä ja kun pääsin järven rantaan näin edessäni linnan näköisen
rakennuksen ja olin heti ylpeä itsestäni kun löysin jonkin nähtävyyden niinkin
nopeasti. Pienen tarkastelun jälkeen huomasin, ettei linna ollutkaan niin vanha
kuin aluksi luulin ja sisäänkäynnin päällä luki Châteu d’Ouchy. Tämä kuulosti
tutulta, tarkastin isältäni saaman viestin ja siinähän se oli, tämä ”linna”
olikin hotellimme. Tiesin, ettei check-in aika olisi vielä ja minulla ei ollut
paljon tavaraa mukana, joten päätin vähän kierrellä ennen kuin menisin hotelliin.
Lähdinkin kävelemään järvenrantaa pitkin ja pakko on kyllä sanoa, että kyseinen
järvi on upea! Korkeat vuoret ympäröivät tätä suhteellisen suurta järveä, jossa
vesi on sininen ja tyyni.
Käveleskelin yhteensä n. neljä tuntia, kunnes pääsin vihdoin
hotelliin ottamaan päikkärit. Paljon kaivattujen päiväunien jälkeen lähdin
keskustaan kiertelemään. Kello alkoi olemaan jo niin paljon, että kaupat olivat
jo kiinni tai juuri sulkeutumassa. Voi olla, että tämä vaikutti fiiliksiini
osittain, mutta en kyllä tykännyt Lausannen keskustasta yhtään. Se oli hyvin
hyvin likainen ja katukaupustelijoitakin löytyi suhteellisen paljon, mitä en
ole ennen nähnytkään Sveitsissä, jollei ole ollut joku erityinen tapahtuma.
Tapasin isän kello seitsemän aikoihin juna-asemalla ja
lähdimme hotellin kautta syömään. Vaikka tänä juhannuksena jäivätkin vanhempien
väsäämät juhannuspäivän herkkugrilliruoat syömättä, en voinut valittaa, sillä
valitsemassamme ravintolassa ruoka oli todella herkullista ja täyttävää
(Academia taisi olla ravintolan nimi).
Ruokailun jälkeen lähdimme vielä käveleskelemään ja löysimme
espanjalaisen ulkoilmakonsertin. Aika kummallista musiikkia, mutta ihan hauskaa
katseltavaa.
Hotelli oli todella kiva, siisti ja palvelu pelasi.
Seuraavana aamuna, aamupalan jälkeen menimme isän kanssa pienelle risteilylle Geneve
järvellä, Montreuxiin ja takaisin. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa lähteä
kiertelemään Montreuxissa, mutta se ei hirveästi haitannut, sillä meidän
kummankin jalat olivat kipeät kävelystä. Takaisin Lausanneen päästyämme
lähdimme lähes välittömästi isän koulutuspaikalle. Se oli myös minulle hyvin
kiinnostavaa, vaikka en itse koulutukseen voinutkaan osallistua, mutta sain
yksityisen kierroksen IDM koulutuskeskuksessa ja opinkin paljon tästä
arvostetusta keskuksesta. Ainoa asia mikä hieman harmitti, oli että kierros
kesti oletettua kauemmin, joten en ehtinyt käymään olympiamuseossa ennen kotiin
lähtöä. Olen kuitenkin käynyt museossa aiemmin (n.11 vuotta sitten:D), joten
ehkä se ei haittaa?
