Queen of the Mountains

Ennen kuin jatkan kertomista uskomattomasta viikonlopusta (jatkoa Flumserbergiin), haluaisin pahoitella hyvin hidasta postaustahtiani. Minulla ei vain yksinkertaisesti ole ollut aikaa ja samat kiireet tulee todennäköisesti vielä jatkumaan.

Päätin kertoa lumikenkäilystä Mount Rigillä kuvakirja tyylisesti. Kuvia tuli otettua paljon ja ajattelin, että ne saavat pääosin puhua puolestaan.

Laskettelupäivän jälkeen laitoin kamat kasaan seuraavaa päivää varten ja nukahdin lähes samantien. Seuraavana päivänä oli jälleen luvassa aikainen herätys ja matka vuorille. 

Lähdimme klo 7.30 Catherinen ja Kristianin kanssa kohti Mount Rigiä. Yhden junamatkan ja kahden bussimatkan jälkeen pääsimme perille.

Mount Rigin juurelta lähdimme gondoolilla vuorella olevalle keskukselle.

 

Keskus on aika huikea, siellä on upean näköisiä loma-asuntoja, näköala uima-allas ja pieniä liikkeitä. Vuokrasimme lumikengät yhdestä näistä pienistä liikkeistä ja maksoimme niistä vain 15 chf/hlö.

Kesti hetkenaikaa ennen kuin totuimme kävelemään lumikengillä, ne tuntuu ihan räpylöiltä.

Pian huomasimme, että olimme laittanut vähän liikaa vaatteita päälle. Jo muutaman minuutin kävelyn jälkeen oli olo kuin saunassa

Kävelimme hyvinkin jyrkkiä mäkiä ja välillä pohkeet kyllä huusivat hoosiannaa. (Ei valitettavasti otettu yhtään kuvia jyrkimmistä kohdista, sillä silloin keskityimme vain ylös pääsyyn.)

Mutta Rigillä oli niin kauniit näkymät, että meillä oli erittäin hyvä tekosyy aina pysähdellä ottamaan kuvia ja samalla oli tietenkin pakko syödä vähän eväitä.

Huipulle kävelimme noin kahdessa tunnissa taukoja lukuunottamatta.

Lounaan jälkeen nukahdimme Catherinen kanssa aurinkoon.

Menimme alas nopeampaa ja huomattavasti helpompaa reittiä ja palautimmekin lumikengät tunnin ajoissa.

Koska kello oli vasta neljä, päätimme haikata keskukselta alas.

Haikkaus oli aika jännää, kun maassa oli vielä lunta ja jäätä. Osittain jopa hieman pelottavaa, mutta loppujen lopuksi se oli aika uskomaton elämys.

Varsinkin kun saimme kävellä niin upeissa maisemissa.

Noin kolmen tunnin kävelyn jälkeen aloitimme hyvin pitkältä tuntuvan kotimatkan. Ja viimein Zürichiin päästyämme menimme vielä Holy Cowhun burgereille, syömään takaisin kaikki kalorit mitä olimme päivän aikana kuluttaneet.

Tiedättekö, kun usein kuulee miten ihmiset tajuavat kuinka onnekkaita ovat, silloin kun kokevat jonkin suuren epäonnen. Itse kuitenkin olen tajunnut kuinka onnekas olen näiden uskomattomien elämysten kautta mitä olen täällä saanut kokea. Välillä on vaikea uskoa, että saan ihailla näin upeita maisemia ja laskea huikeissa rinteissä lähes joka viikonloppu. Pakko kiittää omia vanhempiani siitä, että he osittain mahdollistavat nämä retket. Ja myös siitä, että ilman heitä ja siskoani en olisi varmaan tajunnut hakea tähän uskomattomaan maahan vaihtoon.

kuvat: Kristian, Catherine, minä